The Trans-Siberian Railway Blog

INFO

2011-05-24T14:27:00.002+03:00

Noniin.. Taukoa pidelly pitemmänkin aikaa. Nopeahko info missä mennään:
Jumituin siis Shanghaihin opiskelemaan ja olen nyt ensimmäisen lukukauden loppupuoliskolla. Jotain basicciä pystyn kiinaksi säveltämään, mutta ei vielä valmista kauraa romaanin veistoon.Koska toistaiseksi oleskelen ja päivät menevät melko nopiaa, ei blogia niistä jaksaisi alkaa väsämään, jääkön blogi tauolle. Suunnitelmat olisivat ensi kuussa ruveta töitäkin raatamaan, mutta kaikki asiat tuntuvat olevan vielä manjanaa...

Jotain postiakin oli tulvinut vanhaan osoitteeseeni, joka oli kaikenkukkuraksi mennyt tukkoon jo huhtikuussa, joten jos jollain on ollut viesti pidemmänkin aikaa matkalla, raapustakoon sen tuohon nykyiseen lootaan: kalle.nikara(a)gmail.com

X-mas Update!

2010-12-24T08:34:00.013+02:00

Joulut myös blogiin!

Viimeaikoina ei juuri blogipäivitystä ole tullut johtuen liki siitä että olen hetkeksi jumittunut Shanghaihin, Kiinaan. Päätin osallistua yliopistotason kielikurssille joka kestänee vähintään ensi kesään asti. Kurssi alkanee tosin vasta helmikuussa, että tämä väliaika lienee muuta kikkailua.
Työnhakuakin olen ahkeraan harrastanut, mutta toistaiseksi ei ole edennyt haastattelua pidemmälle, mutta onhan sekin jo jotain!

Joulua ei viimevuosina ole juuri tullut itse juhlistettua, joten tiedä sitten tästäkään.
Jahka uutta vuotta sitten kaksinverroin...

Arvoisille ahkerimmille lukijoille julistan uudet reissukuvat kotisivuilleni osoitteeseen:

www.kallenikara.com

(Linkkiä en saa suoraan sivuille välityspalvelimen lävitse!)

Shanghai, China

2010-11-09T10:50:00.004+02:00

Shanghai (上海, pinyin shànghǎi) on Kiinan suurin kaupunki ja yksi sen neljästä maakuntatasolla itsehallinnollisesta kunnasta.

Kaupungin kehitys viime vuosikymmeninä on tehnyt siitä yhden tärkeimmistä talouden, kaupan, rahoituksen ja viestinnän keskuksista Kiinassa. Kaupungissa rakennetaan enemmän kuin missään muualla maailmassa. Kaupunki pyrkii kosmopoliittiseksi maailmankaupungiksi houkuttelemalla mm. maahanmuuttajia ja kulttuuria.

Shanghain talous kasvaa hurjaa vauhtia, noin 12 prosenttia vuodessa. Shanghai on nykyisin Kiinan kehittynein kaupunki, jonne nousee jatkuvasti uusia pilvenpiirtäjiä. Sen bruttokansantuote henkeä kohden on 13. korkein Kiinan 659:stä kaupungista.

"Kiinan Detroitissa" on uudisrakentamisen buumi: toimistotorneja, siltoja, jättiläistunneli, kehätie ja satoja maantiekilometrejä. Noen ja muiden saasteiden määrä Shanghain ilmassa ylittää kansainväliset standardit nelinkertaisesti.

Shanghai, tuo idän Pariisi. Kaupunki näyttäisi siltä että kaupunginherralta olisi mopo lähtenyt hieman hansikkaasta.
Jokainen katu on täynnä toinen toistaan korkeampia pilvenpiirtäjiä vilkuttavine valomainoksineen ja jättimonitoreineen. Varmasit monen shoppailijan ja pippalohiihtäjän paratiisi, ei todellakaan mikään tuppukylä.

Vaikka moni väittää Shanghain olevan Pekingiä tyyriimpi, en kyllä itse yhtyisi samaan. Toki tuohet saa palamaan alta aikayksikön jos niistä eroon halajaa, mutta halvempiakin vaihtoehtoja on paljon tarjolla.

Pahoittelen blogiviivettä. KKP:n blokatessa kaikki viestintävälineet teki hieman työtä löytää keino päästä tänne arvostelemaan Kiinan hallintoa...

Beijing, China

2010-10-28T00:00:00.003+03:00

Peking eli Beijing (北京 [Běijīng]) on Kiinan kansantasavallan pääkaupunki. Peking on Kiinan kolmanneksi suurin kaupunki Chongqingin ja Shanghain jälkeen. Pekingiä pidetään Kiinan politiikan, koulutuksen ja kulttuurin keskuksena, kun Shanghaita ja Hongkongia taas pidetään talouden keskuksina. Juna harppasin rajanyli Mongoliasta Kiinan puolelle Pekingiin.
Matka kesti noin puolitoista vuorokautta. Tällä kertaa juna oli jo hieman luksukkaampi kuin edelliset Venäläisvalmisteiset karjavaunut.
Oli kaikenmaailman informaatiotaulut ynnä muut teknologian ihmeet ja peräti LCD-televisiot hyteissä, jotka tosin eivät avautuneet koko matkalla. Lievätkö muuta kuin koristeena...
Oikeastaan tälle asemalle päättyi virallinen "Trans-Mongolian" -reittini, joten olisi varmaan blogibannerivaihdon aika. Kilometrejä Moskovasta reitille kertyi 7865km. Tähän kun lisää vielä matkan Jyväskylästä itse Moskovaan, tulee yhteismääräksi noin 9000km. Tänne ei kuitenkaan matkani vielä sentään pääty, vaan vasta alkaa!

Peking loistaa hienoudellaan kaikkien niiden kymmenien neukkukylien jälkeen ja etenkin Ulan Batorin, jota maailman rumimmaksi pääkaupungiksikin haukutaan.
Kiinalaiset rakastavat puita ja sen myös näkee katukuvassa. Kaupunkiin on viljelty paljon erilaisia puistoja joissa voi levähtää kaiken urbaanin hässäkän keskellä. Puistot tuppaavatkin olevan täynnä keski-ikäisiä ukkoja pelaamassa lautapelejään.

Koluttuani Kiinan muurit, Kielletyt kaupungit, Taivaallisen rauhan aukiot ynnä muut basic-nähtävyydet, lähden aikamatkalle kohti futuristista Shanghaita! Back to the future!

Mongolia Part 2

2010-10-18T00:00:00.000+03:00

Kaupungista maaseudulle, keskelle vuoria ja aroja, hetkeksi mieli lepäämään jurttaan.
Pari päivää vietin maaseudulla. Tarkoituksena oli hieman testata ratsastaa hepalla, mutta testaamiseksihan se jäikin.
Kaikki hepat olivat veistetty Chingis Khanin sotaratsuiksi, eikä tälläinen keltanokka sellaisen selässä olisi pysynyt.
Parempi oli jättää heppa laitumelle ja ottaa neuvostoliiton helmi UAZ alle ja painella pitkin laaksoa.
Eikä sekään osoittaunut sen paremmaksi valinnaksi sillä akkuhan siitä hyytyi jo ekalla rundilla. Suurimman osan ajasta vietettiinkin ajokkia tuupaten, kun niinkään kyydissä istuen.

Pari päivää keskellä ei mitään piristi taas mieltä ja suuntasin takaisin sivistyksen pariin. Aikani nautiskellen aurinkoisista keleistä ja toisinaan taas kärvistelleeni räntäsateessa alkoi mieleni kutkuttaa jo seuraavaan suuntaan suuren muurin toiselle puolen...

Ulan Bator, Mongolia

2010-10-07T10:30:00.006+03:00

Ulan Bator (myös Ulaanbaatar; mong. Улаанбаатар, punainen sankari) on Mongolian tasavallan pääkaupunki. Se sijaitsee keskellä Mongoliaa, Tuul-joen rannalla ja 914 metriä korkean Bogdo Khan Uul -vuoren juurella. Kaupungissa on arviolta 774 000 asukasta (2001).

Täynnä historiaa hehkuavan Mongolian pääkaupungissa, Ulan Batorissa!
Kelit alkavat pian käydä kylmiksi, jopa kotisuomen tasolle. Vielä tosin aurinko paistaa ja lämpötilatkin heittelevät plussan paremmilla puolin, jopa 20c kieppeillä. Tosin loppuviikko näyttäisi olevan alle +10 asteen.

Mongolian noin 3 miljoonasta asukkaasta noin 60-70% asuu pääkaupungissa ja loput maaseuduilla nomadeina jurtissa kasvattaen karjaa ja metsästäen. Mongolia onkin näinollen maailman harvaanasutuin maa, vain vajaat 2 asukasta neliökilometrillä. Eikä lääniäkään ole säästelty sillä tilastojenvalossa Mongolia on myös maailman toiseksi suurin sisämaavaltio sitten Kazakstanin. Maaseudulla saa räyhää ilman pelkoa että häätölappu tipahtaisi jurtan oviaukosta.

Sitten itse kaupunki joka on ehkä mystisin tähän asti vierailemistani pääkaupungeista. Paljon aukeata aroa ja päällystettyä tietäkin vain pääreiteillä. Taustalla kohoavat komeat Bogd Khan Uul -vuoret. Viimevuosina tosin kaupunkiin on ilmestynyt liki pilvenpiirtäjiä, miniatyyri Dubaita. Liikenne tuntuu vähät välittävän kadunylittäjistä. Kerran jo siipeeni sain taustapeilistä kiilautuessani keskelle ruuhkaa. Torvea kajauttavat suurimmanosan ajasta minkä ratissa viettävät. Monesti risteys päästelläänkin äänimerkki tapissaan.

Hintataso on melko edullista, tosin majoitus hieman hintavaa. Laatudormin saa kuitenkin vielä edulliseen 5 taalan hintaan, mutta muu majoitus onkin sitten jo 3-10 kertaa hintavampaa.
Sapuska on todella hyvää ja edullista. Kraaterin kokoinen lautanen perunoilla ja kolmella eri pihvillä vaivaiset 5 euroa. Suomen hinta jo pelkästään perunoille olisi tehnyt jo kyseisen summan. Myös Mongolia lienee varmaan ainoa Aasian maa jossa tippiä ei kuulu maksaa.

Seuraavina päivinä olisi tarkoitus sivistää itseäni maaseudulla, pois kaikista torvensoittajista ja bandiitoista joita aina suurissa kaupungeissa piisaa.

Kotisivuille lisätty tähänasti kertynyttä kuvasaldoa!
http://kallenikara.com/travels/

Ulan-Ude, Republic of Buryatia, Russia

2010-10-01T21:30:00.007+03:00

Ulan Ude (burjaatiksi Ulaan-Ude, Улаан-Удэ ja ven. Ула́н-Удэ́, Ulan-Ude) on Burjatian pääkaupunki Itä-Siperiassa Venäjällä, noin 75 km Baikaljärvestä kaakkoon Selengan ja sen lisäjoen Udan yhtymäkohdassa.

Luonnonkauniissa maisemissa, Ulan-Udella jälleen näppäillään tarinaa blogiin!
Parin päivän junareissun jälkeen juna alkoi jollottaa kohti Baikalin rantoja tarjoten mitä mielenkiintoisempia nähtävyyksiä. Aamu alkoi vaunuemännän rääkäsyyn "omul, omul!" ja kauppiaat säntäsivät junan dörtseille tarjoamaan lätäkön antimia. Nappasin korista euron hintaisen omulin ja perkasin sen pöydälle aamunälkään. Mikä sen hienompaa aloittaa aamu kun katsella junan ikkunasta luonnonkauniita maisemia, särpiä savukalaa kitusiin ja lipittää samovaarin kuumempaakin kuumempaa teetä. Bon apetit!

Sitten oli vuorossa Ulan-Uden asema. Vastassa olivat paikalliset kontaktini Lena ja Alina. Oli todellakin sanoinkuvaamatonta minkä vaivan he olivat nähneet saapumiselleni. Olivat nimittäin koko aamupäivän väsänneet isoa Suomen lippua tervetuliaisteksteineen. Tässä jos jossain sitä Venäläistä vieraanvaraisuutta, josta Suomalaisillakin olisi vielä paljon opittavaa!

Itse Ulan-Ude on kulttuurillisesti hyvin mielenkiintoinen sillä populaatiota oli niin Venäläisiä, kuin myös Aasialaisia. Suurinosa tosin näytti olevan Aasialaisia, sillä alue on burjaatian-aluetta ja juuret löytyvät Mongoliasta. Täällä varmaankin ainut alue jossa Aasialaiset ja Venäläiset asustavat sovussa, toisinkuin esimerkiksi Moskovassa. Populaatiota kaupungissa lienee noin 300,000 jotenka suuren pienen kylän tunnelma vallitsee ympärillä. Alueella on myös paljon todella kuvauksellisia kukkuloita ja kyliä, joten kaupunki on varmasti vierailun väärti.

Ja sitten puolivälin loppusanat:
Tähän päättyy Venäjän anti tällä kertaa. Mitä voin Venäjästä sanoa on että Suomalaisilla on aivan vääristynyt kuva mystisestä naapurimaastamme. Itse en kuukauden aikana törmännyt mihinkään niistä boskieroista "jotka ryöstää sun ryönät enne ku kerkeet edes ulos junasta" vaan tapasin todella ystävällisiä, auttavaisia ja jopa hymyileviä ihmisiä. Tosin järkeä saa ja kannattaa käyttää eteenkin pimeän aikaan, mutta siinäkin suhteessa suurimmat kauhukuvat pois mielestä ja avoimin mielin. Itse Moskovassa yksin yöaikaan kaduilla / metrossa liikkuessani en kohdannut mitään ongelmia. Oliko sitten onnea vai mitä, mutta positiivisen kokemuksen sain.
Ennakkoluulot pois ja rajan taakse reissaamaan!

Seuraavana vuorossa Ulan Bator, Mongolia!

Novosibirsk, Russia.

2010-09-27T12:08:00.007+03:00

Novosibirsk (ven. Новосибирск) on 1,4 miljoonan asukkaan kaupunki Ob-joen yläjuoksulla Novosibirskin alueella Siperiassa Venäjällä. Kaupunki on myös Novosibirskin alueen ja Siperian liittovaltiopiirin hallinnollinen keskus ja Venäjän kolmanneksi suurin kaupunki.

Taas on maantieteelliset miljööt vaihtuneet ja kilometrejä kertynyt. 4500 kilometriä takana ja toiset moiset vielä edessä ennen radan päätepistettä Pekingiä.
Matkaa tänne Ekaterinburgista oli noin 1600km ja aikaa siihen hupeloitui noin 18 tuntia. Jostain syystä olen jo kolmatta kertaa saanut aina platskartny-vaunun p*skimman paikan, juuri WC/röökitilojen kupeesta oven pielestä jossa väki tunnetusti ravaa läpi yön. Möyskin viime reissulla hajotustani ei helpottanut lainkaan se että vaunuun loikkasi keskellä yötä epämääräisiä romaneja, tai mitä lie hipiäisiä olivatkaan asusteineen ja siipikarjakoreineen. Ainoa mikä lämmitti mieltä oli toki vaunun korkea lämpötila, mutta myös hinta jossa säästin pitkän pennin matkustaessani sikaosastolla.

Ja itse kaupunki on perinteinen suurkaupunki populaatioineen ja pärisivine kulkuneuvoineen. Kaupunkikierroksellani tuli vierailtua voiton aukioilla, jossa olivat pystit muistona fasismin kumoamisesta.Aukio oli hyvin hieno ja pyhä paikka, mutta tunsin henkilökohtaisesti ehkä hieman ristiriitaisia tunteita heittäessäni lanttini kaatuneiden sotilaiden muistolle "ikuisen tulen pataan".

Yksi seikka jonka olen huomannut on paikallisten varottelut kaupungin turvallisuudesta. Ilmeisesti yöaikaan täällä sattuu ja tapahtuu, mutta niin taitaa käydä kaikkialla, jopa sielä kotosuomessa mitä olen viimeaikoina lehdistä lukenut... Muutamaan kuppilaan koitin paikallisten seurassa pyrkiä, mutta Venäläinen face-control oli toista mieltä asiasta. Ovi raolleen, muutama äkänen mutina ja ovi kiinni; hyvää kotimatkaa. Suomessa sentään riittää että pysyy pystyssä baarijonossa...
Täälläpäin oli myös menossa jonkinsortin musiikkifestivaali ja väkeäkin näytti notkuvan estraadin edessä jamittelemassa.

Seuraava kohteeni, Ulan-Ude jonne pyrin lähtemään tänä iltana. Ulan-Ude löytyy kartalta Baikal-järven itäpuolelta ja sinne kertyy matkaa miehekkäät 2300 kilometriä. Aikaa tuohon kuluu toiset miehekkään 40 tuntia. Rahaa ei sentään kulu kuin vaivaiset 50euroa. Tuolla rahalla et pääsisi VR:n halvimmassakaan cargo-vaunussa Tamperetta pidemmälle...

Eli palaamme asian ytimeen seuraavalta asemalta...

Jekaterinburg, Sverdlovsk, Russia

2010-09-20T00:00:00.007+03:00

Jekaterinburg (ven. Екатеринбург), aiemmin Sverdlovsk (Свердловск; 1924–1991), on suurkaupunki Venäjän Sverdlovskin alueella. Se sijaitsee Uralvuorten keskiosassa, Aasian puoleisella vuoristotasangolla Toboliin laskevan Isetin varrella. Jekaterinburg on Sverdlovskin alueen ja Uralin federaatiopiirin hallintokeskus.

Jalleen suurkaupungin vilinaa! Kazanista Jekaterinburgiin matkasin jalleen yojunalla noin 16 tuntia. Matka taittui leppoisasti kollotellen vagonissa ja lounastaen Uralin raskaantyonraatajien, Sergein ja muiden ystavien parissa. Yhteista kielta ei loytynyt, mutta viittomalla saatiin tarinaa aikaseksi jo moneksi tunniksi, kunnes lopulta tuli salmiakin tarjoamisen vuoro. "Konveht Finlandie, harashoo" ja nappia suuhun. Hirveasti ei miehia nayttanyt makuelamys miellyttavan ja taisivatkin sen taitavalla silmankaantotempullaan piilottaneen johkin poydan nurkkaan. On se kumma kun eivat muissa kulttuureissa ymmarra hyvan paalle...

Jekaterinburg itsessaan on melko meneva city. Yoelamaa on tarjolla ainakin viikonloppuisin jokaisen makuun ja tekemista kylla loytanee mikali sellaista kaipaa. Itse majoitun laitakaupungin nurkilla, jotenka en itse kaupunkia hirveasti paassyt tutkimaan, mutta nopealta riipaisulta naytti hyvin miellyttavalta. Siksi juurikaan talta etapilta ei ole kummempia kerrottavia ja kuviakin tulee perassa kunhan ehditaan...

Palaamme seuraavassa osiossa Novosibirskista!

(Huomaattehan etta kartta paivittyy realiajassa kertoen todellisen sijaintini, mutta tarinat tulevat kun tulevat...)

Kazan, Republic of Tatarstan, Russia.

2010-09-17T17:39:00.011+03:00

Kazan (ven. Казань, tataariksi Qazan) on Tatarstanin tasavallan pääkaupunki ja yksi koko Venäjän federaation suurimmista kaupungeista. Se on suuri teollisuuden, kaupan, kulttuurin keskus ja myös tataarikulttuurin tärkein keskus. Se sijaitsee Volga- ja Kazanka-jokien (Qazansu) yhtymäkohdassa keskellä Venäjän Euroopan-puoleista osaa.

Nain sanoi Wikipedia. Moskovan jalkeen pidan hyvin paljon kyseista kaupungista. Ei liian suuri, muttei liian pienikaan. Toistaiseksi ihmiset joita olen tavannut niin kaupungeissa kun junissakin ovat olleet todella ystavallisia ja jotain aivan muuta kuin mita monen Suomalaisen mielikuvissa liikkuu. Ainoa tosin on et monessa paikkaan ilman paikallisten apua et selvia tiskiluukkua pidemmalle, silla Venalaiset ei tunnetusti englannintaidoillaan loista ja vaikka loistaisivat, eivat he sita puhuisi. Kysymyksen saattavat ymmartaa mutta vastaus tulee Venajaksi. Mahdollisimman paljon koitan tuota kielta sisaistaa, jotta saisin jo neljannen kielen milla kommunikoida. Pakkoruotsi olisi pitanyt jo vuosia sitten vaihtaa pakkovenajaksi. Sitahan tunnetusti puhuu useampi satamiljoonaa kansalaista...

Hotelliasustaminen taalla on sikakallista, alta 100eur vuorokausi tuskin mitaan loydat joten on hyvin suositeltavaa saada paikallinen kontakti ja katto paanpaalle. Siina asiassa auttaa www.couchsurfing.org. Suosittelen! Toimii!

Ruoka taalla Kazanissa Moskovaan verrattuna on todella edullista. Kahdella eurolla herkuttelin pisnes-lounaan sisaltaen salaatin, alkukeiton, paaruoan ja paalle viela teet ja paakkelssit, joten kun tietaa mita tekee, voi elella hyvinkin Aasian hintatasolla.

Seuraavalle etapilleni, Aasian mantereelle, Ural-vuorten tuollepuolen, Ekaterinburgiin, siirryn lauantai iltana ja loydan toivottavasti itseni sielta aamupaivasta paikallista aikaa joka lienee muutaman tunnin Moskovan aikaa edella. Skriivaan sitten uudet tarinat kunhan olen majoneesista tuttuun kaupunkiin ensin tutustunut.

Siihen asti voitte vaikka ihailla kuvankaunista Ladaa, joita nayttanee kiesittelevan taalla viela kuin vanhoina hyvina aikoina...

Moscow City

2010-09-11T15:25:00.007+03:00

Findlandija-reissari on saapunut pelipaikoille Moskovan sydämeen.

Tolstoi siis pärähti matkaan torstaina 9.9. ja puksutti yön läpi Moskovaan.
Hetken hytistä toiseen palloiltuani päädyin hilpeän Natashan ja lievästi juopuneen Vladislavin seuraan hyttikabinettiin. Ilta junassa meni leppoisasti kuunnellessa Vladislavin tarinoita ja nautiskellessa hänen tarjoamiaan virvokkeita. Tuli siinä myös kutsu Pietariin heidän kyläänsä käväsemään, mutta matkani kohde oli kuitenkin Moskova, joten he jäivät kahdestaan Petersburgin asemalle minun jatkaessani aamua kohden itään.

Leningradskayan asemalle saapuessani ei kukaan tullut tarjoamaan yhtään mitään ja sain sykkiä läpi metropolin ilman yhtäkään niistä uhkakuvista joita ajattelin jo asemalla vaanivan. Myöhemmin illalla paikallisen kaverin ottaessa minusta kuvan totesivat he minun näyttävän "kodittomalta venäläiseltä" joten ehkä siinä syy...

Nyt asetun Couchsurfingista poimimani paikallisen kämpillä viikonlopun yli ja sitten itse trans-siperiani reissu vasta alkaa...

Harashoo! Palaamme jälleen asiaan!

Vamos!

2010-09-09T12:15:00.002+03:00

Taas se alkaa!

H-Hetki on koittanut! Sissipakkaus pakattu ja on aika kääntää kurssi kohti itää!
Junani lähtee Kouvolasta 20:14 ja on perillä Moskovassa aamutuimaan.

Ajatukseni ovat tyhjiä jotenka lisää infoa pelipaikoilta!

The Trans-Siberian Railway 2010.

2010-08-06T01:21:00.010+03:00

Kuukausien vaihtuessa loppukesän puolelle ja kesän jo pikku hiljaa muuttuessa syksyksi on aika aloittaa ensi talven reissublogi volume 3. uudistettuine ilmeineen!

Taas ensi talven reissuruuna suuntaa tuttuun tyyliin kohti nousevaa aurinkoa, mutta ei aivan sitä perinteistä Finnairin siivittämää ilmatietä vaan jo legendaariseksi muodostunutta Trans-Siperian junareittiä halki suuren ja mahtavan neuvostoliiton, halki kahdeksan aikavyöhykkeen ja lävitse kolmen eri valtion.

Seikkailuni alkavat Jyväskylän matkakeskukselta josta loikkaan tuttuun ja turvalliseen VR:n tarjoamaan vaunuun ja suuntaan kohti Kouvolaa. Kouvolasta matka saa ensimmäisen etapin hypätessäni Tolstoi-junaan joka kiidättää yönyli kohti Moskovaa. Moskovasta matkani taittuu paikallisjunilla halki suuren Venäjän noin kuukaudessa jonka aikana vierailen matkanvarrelle osuneissa kaupungeissa päätyen Baikal-järven luonnonkauniisiin maisemiin jossa reissussa rähjääntynyt sielu saa uuden alun. Kaiken tämän ammennettuani vaihdan suuntaa Trans-Mongolian reitille lävitse pölyisten Mongolian arojen kohti sen pääkaupunkia Ulan Batoria.

Ulan Batorilla aikani häröillen suuntaan karavaaneineni sahramit pöllyten kohti Gobin autiomaata, seuraten aina sitä mystistä silkkitietä päätyen lopulta marraskuisena sumuisena aamuna Kiinan kansantasavaltaan. Kaiken tämän jälkeen on syytä levähtää ja antaa mielikuvituksen virrata taas uusiin ajatuksiin ja uusiin reittihin, sillä täältähän reissu saa vasta alun...

Kaiken tämän voitte itsekin kokea seuraamalla blogiani!

The Art of Travel

2010-07-11T01:21:00.004+03:00

Muutama korkealaatuinen kuvaotos reissuilta gallerioineen osoitteessa:

www.kallenikara.com/art

(Oikealla ylänapeista saatte täysikokoisen version kuvasta)

Competition

2010-06-07T23:20:00.007+03:00

Arvoisat blogin lukijat. Kesäkuun otsikoissa: Valokuvauskilpailu!

Mainostakoon kyseistä valokuvauskilpailua, sillä olen itse finaalipaikalla.
Paras kuva voittakoon!

Voitte käydä antamassa äänenne osoitteessa: www.rantapallo.fi/valokuvauskilpailu/

Varmaankin monella on myös kysymys tulevan talven suunnitelmistani. Raottakoon senverran verhoa että alustavia suunnitelmia on jo alettu tutkimaan...
Kesän aikana luvassa tietopaketti suunnitelmista, jotenka pysykää vireillä ja fiilistelkää sillä aikaa uudistetuilla kotisivuilla: www.kallenikara.com.

Uudet kotisivut avattu!

2010-05-03T00:26:00.011+03:00

Pitkien raastavien koodaussessioiden tuloksena sain kun sainkin uudet kotisivut viimeisteltyä valmiiksi ja putkautettua pihalle.

Vajaat 800 kuvaa tuli kaikenkaikkiaan säädettyä sivuille jotenka työtä riitti jo pelkästään siinä. Suurinosa vanhempaa kuvasatoa, mutta seasta löytynee myös uuden reissun antia. Käykäähän siis sisään ja antakaa toki myös kehittävää palautetta!

WWW. K A L L E N I K A R A .COM

Uudet kotisivut työn alla...

2010-04-18T21:40:00.005+03:00

Tällä hetkellä työn alla on uudet kotisivut, uusine ulkoaisuineen ja uusine kuvineen. Nykyiset kotisivut ovat poissa käytöstä, kunnes uudet sivut ovat valmiit.

Uudet sivut ilmestyvät lähiaikoina samaan tuttuun osoitteeseen:

http://www.kallenikara.com

Back in the black.

2010-03-11T12:51:00.008+02:00

Näin on reissusta taasen selvitty pitkän ja raastavan 40 tunnin matkan jälkeen Bangkokin helteistä läpi Moskovan jäämyrskyn takaisin kotisohvalle.

Blogi keräsi onnistuneesti matkani aikana lähes 600 eri ip-osoitetta, sekä noin 3000 sivulatausta. Laskelmien mukaan sivuille ilmestyi keskimäärin 3 uutta lukijaa per päivä, sekä sivuja lauottiin liki 15kertaa vuorokaudessa. Valitettavasti minkäänlaista statistiikkaa edellisreissun blogista ei ole saatavilla, mutta voisi olettaa lukemien olleen samoilla lukemilla.

Matkaa tein tällä kertaa tasan 200 vuorokautta, joista noin 4,5kk Thaimaan puolella ja 2 kuukauden vierailu Laosin maaperällä. Reitinvarrelle osui paljon edelliseltä reissulta tutuksi tulleita maisemia, mutta myös paljon uusiakin reittejä. Suurin osa ajastani kuluikin vähemmin tunnetuilla Thaimaan Isanin alueella, erinäisissä kaupungeissa ja pienemmissä maalaiskylissä.

Vaikka kuinka reissareita pelotellaan erinäisillä uhkakuvilla ulkomaailman peloista, väijyvistä vaaroista, ryöstöistä, murhista ja kaikenmaailman epämiellyttävistä taudeista, ei maailma ole kuitenkaan ole yhtään sen vaarallisempi kuin kotosuomikaan. Oikeastaan suurempi riski saada turpiin on kävelykadun nakkijonossa, kuin missäänpäin maailmalla matkatessani. Samaan aikaan kun lööpit toitottivat otsikot punaisina possulentsuista, mailman talouskriisistä, rattijuopumuskuolemista, pahoinpitelyistä sun muista maailmanloppua uhkaavista alieneista, itse autuaan tietämättömänä porskuutin menemään palmun alla, mieli virkeänä ja olo terveenpänä kuin koskaan itse pakkasen tärvelemässä Härmälässä.

Matkalta tuli paljon taasen uusia tuttavuuksia ja kontakteja, entistä vähemmän sitä tuntee kotosuomen kodikseen. Lähes kaikki tuntuu vain olevan siellä jossain kaukana, kaukana Suomesta. Siispä ei varmaankaan ole yllätys jos totean lähteväni uuteen reissuun taasen syksyn saapuessa, mutta sehän tietää vain blogini jatkumista...ikuisuuksiin...
Sitä ennen kuitenkin alistuttava hanttihommille ja etenkin tähän mustavalkoiseen atmosfääriin...

Maha Sarakham

2010-02-21T14:38:00.005+02:00

Takana 1600km kuumaa ja hiostavaa Isanin maantietä! Vuokrasin off-road prätkän Nakhon Phanomista ja sillä ajellut viime viiko pitkin Isania. Reittini on kulkenut Nakhon Phanomista, Sakhon Nakhonin, Udon Thanin ja Khon Kaenin kautta Maha Sarakhamiin. Varrelle on osunut mitä hienoimpia maisemia ja nähtävyyksiä. Vielä on muutama viikko edessäpäin kahdella pyörällä ennen Russian Airlinesin siivittämää lentomatkaa kohti maailman surkeimmaksi lentokentäksi rankattua Sheremetyevo Airporttia, jossa pitäisi kaikenlisäksi lusia liki vuorokausi shaissenlöyhkäävillä lattioilla ennen jatkolentoa. Mutta mitäpä sitä ei tekisi säästäessään sitä paria lanttia lipun hinnassa...

Around Isaan, Thailand.

2010-01-28T09:55:00.000+02:00

Nyt on noin viikko vierähtänyt Taikamaan puolella oleskellessa. Laosin osuus lieni tuon 2 kuukautta ja taasen mukavaa oli. Tällä hetkellä majoitun jälleen Udonissa ja suuntana Koillis-Thaimaan ympäristöt vesiputouksineen ja vuoristorinteineen. Tarkoituksena kävästä etsimässä prätkä ja suunnistaa sillä kohti aurinkoa!

Get your motor running...

Back in Vientiane Capital!

2010-01-09T12:49:00.010+02:00

Hieman on pitanyt taukoa taasen blogin naplailyssa, mutta nyt on taasen aikaa ja resursseja moisen humpuukin pyorittamiseen. Siispa asiaan...

Joulu vierahti juurikaan sita viettamatta Xieng Khuangin viileissa vuoristoissa. Taallapain sita ei vieteta jotenka skippasin sen itsekin ensi vuodelle. Uudeksivuodeksi sain kutsun lahtea sita viettamaan Ban Hat Hien -nimiseen kylaan, lahelle Luang Prabangia. Siella se sitten vierahtikin paikallisen morskan autotallissa kaislamatolla karaokea huudattaen aamun pikkutunneille saakka. Vuodelle 2010 herasin kylatalon lattiapatjalta yllatys yllatys naapuritalon karaokerallatteluun. Uusivuosi naytti jatkuvan samaa tahtia kuin edellisyonakin, mutta itse en huurteisesta olotilasta johtuen liittynyt enaan laulukilpailuihin.

Uudenvuoden jalkeen suuntasin Xayabouriin paikallisen kaverini pyydettya, noin 4h bussimatkan paahan Luang Prabangista. Kaupungista ei juuri toria kummempaa loytynyt, jotenka 5 vuorokauden kyllastymisen jalkeen otin 15h bussirallin kohti Vientianea.

Bussikyyti oli tallakertaa hyytavan jannittava, silla tuona paivana oli satanut rankasti koko tantereella ja hiekkatiet olivat muuttuneet off-road radaksi. Jokseenkin siina istuessa tuli mietittya kuinka monta kertaa dosa mahtaisi myllertaa katolleen mutalintan jalkeen, silla jo ensimmaisen 5 minuutin ajomatkan jalkeen mentiin vasen ja oikea kylki edella kohti molemmilla puolilla ammottavaa rotkoa. Onneksi kuski oli erittain pateva ja sai pidettya ajokin edes jokseenkin ajotiella ja paasimme takaisin asfaltoidulle ajotielle. Loppumatka serpentiiniteilla menikin sitten vispilana oikealta vasemmalle, mutta talla kertaa nokka edella...

Taalla Vientianessa siis viikonpaivat ja seuraavissa suunnitelmissa on anoa taasen Thaimaan viisumi ja lahtea pratkailemaan Isaanin alueelle. Lisaa infoa sitten taasen tulevaisuudessa... Stay alerted!

@ Xieng Khuang

2009-12-18T11:43:00.006+02:00

Jalleen pari viikkoa vierahtanyt taalla pohjoisessa, Xieng Khuangissa. Palasin tanne juurilleni tapaamaan edellisreissulla tapaamiani tuttuja. Kaupunki on jo nainkin lyhyessa ajassa saanut lajan uusia hotelleja ja jopa toisen cash-automaatin.

Vierailin myos edellisreissun kylissa tervehtimassa perheita joissa asustelin. Juurikaan mikaan ei ollut muuttunut ja riisiviskikin naytti maistuvan yha tuttuun tapaan. Vieraanvaraisuus oli jalleen hyvin lamminta ja olivat hyvin pettyneita kun ei aika riittanyt pidempaan vierailuun.

Talla hetkella tulevalle ei juuri suurempia suunnitelmia. Joulu ja uusivuosi vietetaan hyvin todennakoisesti Laosin puolella, viisumipidennyksen juuri hommattuani.

Vientiane, Lao PDR.

2009-11-26T12:40:00.007+02:00

Suuntasin Tha Khaekista Vientianeen, Laosin paakaupunkiin, osittain syyna levahtaa niilla pumpulinpehmeilla patjoilla ja tyynyilla joita Mekonginvarsi ainakin viimeksi tarjosi tyylillaan.
Suureksi pettymykseksi kohtasi karmiva naky: Kaikki levytyskeitaat olivat nurin, kaivinkoneet myllasivat Mekonginvartta eika mistaan aidosta Laosilaisesta tunnelmasta ollut enaan kuin muisto jaljella. Turistejakin nayttaisi olevan aivan rysaksi asti, eika edellisesta vierailusta ollut aikaa kuin 8 kuukautta, mita helv...?

Laosia on tosin viimeaikoina painostettu olympialaisten merkeissa, silla Kaakkois-Aasian olympialaiset "SEA Games" jotka ensimmaista kertaa suurien saatojen jalkeen jarjestetaan juuri taalla, Vientianessa joulukuun puolessa valissa. On pykatty giganttista olympiastadionia ja muita kuulantyontohalleja ja juurikin ne aidot keitaat ovat saaneet Bob-Catin telasta paalleen.

Taman todenneena ei tassa kaupungissa ole enaan mitaan syyta oleskella, siispa siirryin kohti pohjoista mita pikimmiten, jahka siella olisi viela jaljella aitoa Laosilaista harmoniaa...

Tha Khaek, Laos

2009-11-20T16:35:00.002+02:00

Viisumi paattyi ja loikkasin joen toiselle puolen, Tha Khaek:iin, Laosiin. Vaikka matkaa ei ollut kuin joen leveys, on maisema, ihmiset ja kulttuuri taysin erilaista. Viisumin hinta oli laskenut 5 dollarilla, seka euron kurssi Laosin kippiin nahden noussut jotenka elely on viela edellistakin vierailua edullisempaa.

Saa viimepaivina taalla pohjoisessa ollut hyvinkin holotnaa. Lampotilat vaihtelevat +10 ja +20c liepeilla ja paikalliset hiihtavat pakkastakit paalla ja pipo silmilla niin kuin kotosuomessa konsanaan...

On se kirottua kun ei sita kylmyytta paase pakoon edes maapallon toiselle puolelle!

4800, Nakhon Phanom, NKP.

2009-11-17T13:29:00.006+02:00

Saavuin noin viikko sitten Nakhon Phanomiin. Kaupunki sijaitsee aivan Mekongin varressa ja pitaa sisallaan noin 30.000 asukkia. On sanottu etta kyla olisi Isaanin kauneinta aluetta ja nain voin myoskin itse sanoa.

Myoskin alue on historiallisesti hyvin merkittava. Vuosina 1928 - 1931 seta Ho Chi Minh suunnitteli iskujaan Ban Nachok -kylassa aivan Nakhon Phanomin sydamessa. Kyseinen mokki on nykyjaan museoituna ja yleison nahtavilla.
Merkittavammat historialliset tapahtumat lienevat Vietnamin Sodan ajoilta jolloin jenkit pitivat lentotukikohtaa lahistolla. Suurinosa "Salaisesta sodasta" operoitiin juurikin taalta 1960-1970 luvulla.

Operoituani itse aikani Nakhon Phanomissa on edessa paattiristeily Mekongin toiselle puolelle Tha Kaek:iin, Keski-Laosiin...

Udon & Around

2009-10-28T11:23:00.007+02:00

Muutaman päivän vietin Nong Khaissa viisumileimaa odotellessa. Kaupunki ei ollut kyllä aivan sitä mitä odotin. Suhteellisen tylsähkö vailla jotain, vaikka kaupunkia kehuttiin monen suusta. Palailin päivien jälkeen takaisin Udoniin ja sitä tutkiskellessani olen ollut hyvinkin tyytyväinen. Muutama kyläreissu maaseudullekin tuli tehtyä jolloin törmäsin paikalliseen kyläfestivaaliin jonka tarkoitusperää en paksusta Isaanin murteesta saanut selville... Musiikkia ja jorausta riitti kyllä auringon laskuun saakka.

Marraskuun lopppupuolelle leimaa riittää ja tuon ajan vietän todennäköisesti Udonin lähimaastossa häröilllen...

Visa-run @ Nong Khai

2009-10-18T16:46:00.005+03:00

2 kuukautta on kulunut siita kuin gongirumpu pamahti ja matka alkoi. Nainollen myoskin viisumini on umpeutumassa ja oleskeluaika kortilla. Mieltyneeni viimepaivien vesiputous-piknikkireissuihin paatin kuitenkin viela kierrella Isaania kuukauden paivat ja suuntasin Thaimaan-Laosin rajalle Nong Khaihin anomaan viisuminpidennysta. Viikonloppusin mestat eivat vaan ole auki jotenka odottelemme maanantaihin, mutta mikapa taalla odotellessa, kiireettomasa tunnelmassa ja vieressa hiljaa

virtaa Mekong...

Udon Thani

2009-10-09T12:44:00.003+03:00

Bangkokin pit stop venahti muutamien saatelyjen jalkeen, mutta nyt ollaan vihdoin taasen uusilla reiteilla, Udon Thanissa, noin reilut 500km Bangkokista pohjoiseen. Tuttu ja turvallinen yojuna puksutti noin 12h ja aamusta oltiin uusissa maisemissa.

Kyseinen kaupunki vaikuttaa hyvin monipuoliselta ja jopa viihtyisalta. Useimmiten suuret kaupungit ovat tylsia, taynna viiksilankavirittajia ja sorvaajia. Tasta kaupungista loytyy jo viihtyisia kuppiloita ja perati idyllinen puisto keskelta vilinaa.

Pitanee siirtya riisikupin aareen, jotenka palailemme taasen kun aikaa riittaa...

Bangkok Pit stop.

2009-09-27T09:18:00.003+03:00

Paluu Bangkokiin muutamaksi paivaksi ja suunta kohti Koillis-Thaimaata. Tarkoituksena olisi lahipaivina ottaa yojuna ja suunnata Udon Thanin kautta Nakhon Phanomiin, Mekongin varrelle. Kartan mukaan kilometreja kertyisi noin reilut 700km, siispa hyva syy levahtaa viimeoisen bussireissun paalle ja kulkea sielun omaa kulkutahtia...

Back in Trat.

2009-09-19T10:38:00.010+03:00

Kahden viikon rantakuuri takana Koh Makilla, hieman vaihtelevilla saaolosuhteilla, mutta muuten kylla hyvin idyllisella saarella. Turisteja ei juuri jaloissa pyorinyt ja rannat olivat takuuvarmalla typotyhjia. Bungalowi kustanti muutaman euron ja sapuskankaan hinta ei juuri 50 senttia enempaa budjettia lohkaissut.

Palasin saarelta eilen Speedboatilla Tratiin. Talla kertaa venematka oli hyvin yllatykseton, verrattuna menomatkaan saarelle jolloin myrskyn yllatettya paatin, reissu sai hieman "Cast away" -teemaa. Nako ja hajuhavainnot lahimmasta saaresta katosivat alta aikayksikon, eika miehistollakaan nayttanyt kannykkaa kummempaa kommunikointivalinetta satamaan olleen.
Pienen pienen mietiskelytauon jalkeen kaikki paattyi kuitenkin onnekkaasti, kapteenin arvottua oikean suunnan, paasimme vihdoin perille, tosin taysin litimarkina myrskysta. Loppupaiva menikin sitten seteleita kuivatellessa...

Seuraavaa tarkkaa paamaaraa ei viela yllattaen ole, mutta mieltyneena Mighty Mekong Riveriin olen hieman kartta tutkiessani tehnyt suunnitelmia Isaanin maakuntaan, mutta kuten aina, siita sitten lisaa myohemmin... Tama paiva jatkukoon puolipilvisena, rielun 30c lampotilassa, vailla suurempia huolia ja murheita...

(Ps. Kaikki sivustolla esiintyvat kuvat ovat itse ottamiani.)

Koh Mak

2009-09-07T18:37:00.005+03:00

Viimepaivat vietelty Koh Mak -saarella, Koh Changin ja Koh Kood saaren valissa. Todella hammastyttavaa kuinka vahan turistikraasaa saarelta loytyy vaikka saari sijaitsee muutaman kymmenen kilometrin paassa Koh Changista joka tunnetaan nykyaan jo enempi turistirysana. Tasta saaresta ei juuri rysaa voisi sanoa. Todellakin typotyhjia hiekkarantoja, tyhjia bungaloweja, seka pari tyhjaa resorttitonttia. Ravintoloitakaan ei juuri paria enempaa ole jotenka valikoima on aikalailla jokapaivaisen sama. Tosin kehitys kehittyy ja varmaankin tamakin saari viela jonain paivana "vapautetaan".

Jos viitsii poiketa reitilta, Thaimaastakin loytaa viela todellisia loytoja...

Trat

2009-09-03T09:58:00.005+03:00

Muutama paiva vietetty Trat -nimisessa pikkukaupungissa lahella Thaimaa-Kambodza rajaseutua. Saa ei nain sadekautena haappoinen ole, mutta ei juuri menoa haittaa. Kaupunki on juuri sopivan pieni rauhalliseen ja leppoisaan elamanmenoon eika turistejakaan juuri nay. Suurinosa vaesta ajaa kyseisen kaupungin ohitse jatkaakseen matkaa laheisille saarille, paasiassa Koh Changille. Huhut kuitenkin kertovat etta kyseinen saari on jo nahnyt parhaat paivansa jotenka tarkoituksena olisi siirtya hieman pienemmalle ja rauhallisemmalle saarelle, 16 neliokilometrin kokoiselle Koh Mak:ille. Sielta pitaisi loytya viela niita pienia edullisia bambumokkeja suurten resorttitonttien sijaan.

2009-08-28T11:01:00.011+03:00

Vajaa viikko Bangkokissa alkaa jo kerata niin paljon saastessa keuhkorakkuloihini etta lienee parasta vaihtaa maisemaa. Sateita on tullut tuon tuosta, mutta taallapain ne tuovat vain raikkaan tuulahduksen eivatka pilaa koko loppupaivaa, tai perati loppukesaa.

Eilinen paiva meni perati "shoppaillessa" ei tosin missaan naisten hopohopoliikkeissa vaan Pantip Plazalla, jonka neljaa kerrosta komisti toistaan ahtaampia elektroniikkaliikkeita. Ensimmaista kertaa elamassani tunsin olevani hukassa moisen romppeen keskella...

Elikkas seuraavina paivina siirryn mahdollisesti itaan josta sitten ilmoittelen tarkemmin...minne...

@ Bangkok, Thailand.

2009-08-24T15:12:00.002+03:00

Nain on jalleen perille paasty suunnitelmien mukaisesti ja jetlagia korjailtu. Majoituin majapaikkaan jossa paikallinen ystavani tyoskentelee. Perus vaatimaton, mutta luotettava majatalo. Suurempia suunnitelmia ei tulevaa varten juuri ole, mutta hieman olisi kutinaa ottaa taasen parinviikon beach-bungalow kuositus. Taman jalkeen olisi edessa maaseutu maisemaa ja mahdollisesti muutaman paivan pyhaa luostarielamaa.

Ehkapa loydan sielta sisaisen itseni...?

Hammer down!

2009-08-22T12:34:00.005+03:00

Tällä päivämäärällä matka kohti uusia haasteita ja nöyryytyksiä saapi lähtöluvan! Finnairin midnight express starttaa puoliltaöin ja huomenna olemme jo uudessa ulottuvuudessa.

Láa kawn!

7 Days to daylight.

2009-08-15T11:12:00.005+03:00

Viikko aikaa starttiin. Suunniteltu budjetti aikalailla kasassa ja tarvittavat dokumentit nipussa. Tällä kertaa reissun valmistelusäätöihin kului vain vajaa puolet valuutasta mitä edelliseen säätöön verrattuna, jotenka käyttövaroja jääneepi jonkinverran enempi.
Nyt ei muuta kuin viikon odottelut ja loppusäädöt...

-SOUTHEAST ASIA TRAVEL BLOG 2-

2009-07-22T18:30:00.003+03:00

Näin on kuukaudet kävelleet ja on jälleen uuden matkablogin vuoro puhua!

Paluuni jälkeen maailmalta säästöpossuni on syönyt ja voinut hyvin. Enää ei ole tullut haaskattua sitä tiukkaakin tiukempaa tilinauhaa suoraan paikkalliseen räkälään vaan palmurantojen kiilto silmissä jemmannut lanttini kenkälaatikkoon. Myöskin olen huomannut sen että tähän ei näytä moni ikäiseni pystyvän. Puhelin näyttää pirisevän harvaise viikonloppu juoppokyyditystä ruinaten tai baarireissua tarjoten. Kieltäytyminen kirpaisee, mutta moninkerroin palkitsee!

Niin kuin monella tulee luvatuksi lähteä reissuun uudestaan, en itsekään poikkeusta asiaan tee. Näin ollen uusi matka starttaa tasan kuukauden kuluttua 22/8/2009. Lentopäämääränä edullisten lippujen ansiosta jälleen Bangkok. Tämän reissun tarkoitus pysyneekin samana, pienellä kukkarolla reissaten, tulevaa talvea pakoon ilman suuria suunnitelmia. Infoa tulee matkan aikana.
Budjetti laskelmoitu samoihin lukemiin kuin edellisellä reissulla. Tällä kertaa ei kuitenkaan rokotuksia ja passia tarvinnut uusia eikä muita virityksiä. Painolasti huojentuu ja matka taittuu kevyemmin askelin!

Edellisen matkan viisastamana en lupaile blogiini jokapäiväistä tarinointia, vaan tekstiä tulee silloin kun siihen on mahdollisuus ja hermoja riittänee. Hitaat yhteydet tekevät jo pienenkin infon lisäyksestä tuskaista työtä. Tällä kerralla matkaan lähtee järjestelmäkameran ja itseni lisäksi myös digipokkari, joka kulkee mukana myös niissä huuruisimmissakin illanvietoissa joista edellisestä reissusta ei jäänyt muistoksi kuin hämyinen muistikuva. Myös mahdollisuus videoiden kapturointiin aukeaa, täten myös videoita luvassa. Koska pelkän kuvan lataaminen blogiin kestää syntisen kauan, voipi olla että videot lisätään vasta matkan jälkeen.

Reissukuvat sekä tarinat julki!

2009-04-21T22:45:00.008+03:00

Näin on tasan kuukausi vierähtänyt täällä pohjolassa palellen ja on aika julkistaa reissun anti. Kuvia pukkasi pihalle roima liuta, käsittelykoneiston prosessi vei aikansa, mutta laadusta saatte sitten toivottavasti nauttia. Myöskin lupailin reissusta veistää jonkinsortin raporttia pähkinänkuoressa. Jotenka pidemmittä tarinoitta asiaan...

Matkani alkoi marraskuun alkupuolella Thaimaasta. Reissupäiviä oli edessä 132 vuorokautta ja mieli oli virkeä. Ensimmäisenä etappina oli Bangkok, jossa vietin aikaani vain muutaman päivän koska en hirveästi nauttinut saasteista ja härdellistä mikä siellä pyöri ympäri vuoden. Bangkokista siirryin yöjunalla Chumponiin josta seuraavana päivänä risteilin Koh Taon pienelle saarelle. Koh Tao oli suhteellisen rauhallinen pieni saari, jonka suurin kassamagnetismi lieni sukeltelu, jota tosin itse en budjettini takia raaskinut harrastella. Siinä sitä vierähtikin sitten muutamia viikkoja pääasiassa prätkällä päristellen ja saarta tutkiskellen, mutta viimein itseäni piiskuroiden pääsin jatkamaan matkaani viereiselle Koh Phanganin saarelle. Sielä vietin aikaani joulun ylitse moon-partyissä häröillen, kookoksia imaillen ja hammockissa tuumaillen. Rolexit ja almanakat saivat jäädä ja levyttely lieni suurin aktiviteettini tuona aikana. Tuli kuitenkin uusi viikko ja uusivuosi ja päätin palata Koh Taolta löytyneiden paikallisten ystävien pariin juhlistamaan vuodenvaihdetta...

Vuosi 2009 starttasi käyntiin hyvin perinteiseen tapaan olotilaa korjaillen ja tulevaa tuumien. Tässä vaiheessa oli kulunutkin jo 2 kuukautta startista ja viisumini oli alkanut näyttämään loppuaan ja oli aika vaihtaa maata. Pienten odotuksien ja kovan säädön jälkeen pääsinkin vihdoin siihen viimeiseen Bangkokiin menevään bussiin jossa vielä oli muutama paikka jäljellä, olihan Bangkokiin menossa pari miljoona muutakin ihmishenkeä. Näin oltiin taas jo tutuksi tulleessa ruuhkassa ja riivaajien vainoamana Bangkokin sydämessä, mutta aikaa ei ollut hukattavaksi sillä seuraavana päivänä viisumini todellakin oli kaput ja matkani oli jatkuttava, mutta onneksi vasta seuraavana iltana.

Levähdin siis Bangkokissa yön yli ja jatkoin seuraavana iltana kohti Nong Khaita, Thaimaan ja Laosin rajakaupunkia, kaukana, kaukana pohjoisessa. Matka tuonne kesti noin 13 tuntia, mutta kiittäen State Railways of Thailandia, saaden koko tuon ajan pötkötellä sleeper classissäni ropelli pörräten. Aamulla sitten virkeänä riksaan ja rajalle. Laosin viisumit napsahtivat näppiin noin 6 tunnissa, olihan tuo jo sentään nopeaa toimintaa kommunistisilta rajaherroilta.

Laosissa seuraavat viikot vietin luonnollisesti pääkaupungissa, Vientianessa. Tässä ajassa kerkesinkin jo kuittaamaan piinallisen suolistopirulaisen, mutta suurimmista tuskista selvittiin pätevien paikallistohtorien avustuksella. Tropit naamassa päräytin paikallisbussilla Vang Viengiin, kokeakseni tuon tubeilun riemun. Riemua ei kauaa riittänyt huomatessani ökyjurristen brittien vallaneen kaiken tuon kauneuden ja pilaten sen ölinällään. Onneksi alueilta löytyi paljon paikallisia kyliä joissa tunsin taas oloni kotoisaksi. Pari viikkoa vierähti ja löysin taas itseni bussinröttelöstä kohti Xieng Khuangin provinssia, tarkalleen ottaen Phonsavania. Aluksi Phonsavan tuntui siltä ettei siellä ollut juuri mitään ja sieltä olisi oisit jatkettava matkaa. Tarkoituksena tällä reitillä oli nähdä paljon sotaisaa historiaa, olihan alue kuitenkin mailman pommitetuinta aluetta, eikä syyttä sillä Amerikanot pudotti Vietnamin sodan aikoihin pelkästään Laosiin yli 2,2miljardilla dollarilla pommeja joka teki yhden lentokonelastillisen räjähteitä, 8 minuutin välein, 9 täyttä vuotta putkeen. Näistä pommeista suurinosa tipahti juurikin kyseiselle Xieng Khuang -provinssin alueelle. Saavuin kuitenkin hieman liian myöhään sillä Vietnamilaiset olivat ostaneet jo suurimmat roippeet sulatukseen, mutta pieniä eriä pommeista oli vielä jäljellä.

Kaupunkisäädön jälkeen siirryin maaseudun harmoniaan, mukanaan reppu ja kuulakärkikynällä piirretty kartta jossa muutama paikallisen kaverini kirjoittama viesti kyläpäällikölle jonka sisällöntöön piti vain luottaa, enhän moista suttua ymmärtänyt. Kirjeessä kyseltiin lupaa asustella kylissä muutamia päiviä heidän elämäntapojaan hämmästellen. Muutamia viikkoja pyörin alueilla keräten todella hienoja kokemuksia paikallisten elämäntavoista ja kulttuurista. Noiden kokemusten rikastamana palasin vielä takaisin Phonsavanin kaupunkiin ja opettelin noin kuukauden verran paikallista kieltä ja tutuistin uusin ystäviin. Jo pariin kertaan pidennetty viisumini oli jälleen umpeutumassa ja lento Suomeen oli edessä. Vietin aikani Laosissa viimeiseen asti ja tykitin sitten tukkaputkella kohti Thaimaata, josta paluulentoni oli lähtemässä muutaman vuorokauden kuluessa. Muutama yö jälleen Bangkokissa lepäillen ja kohti lentoraittia. Helsinki-Vantaalle saavuin 21.3.2009 harmauden masennuttamana, mutta mielen avarruttamana!

Koko reissuun paloin laskelmien mukaan noin 4000 - 5000€, joista suurinosa valmisteluihin ennen matkaa. Olihan sentään hankittava uutta passia edellisen hukattuani, lentolippua, viisumia, matkavakuutusta, kansainvälistä ajokorttia, rokotusta, lääkkeitä, opusta ja muuta roipetta. Matkan budjetiksi jäi tuosta käteen noin 3000 euroa, mutta palattuani lompakosta löytyi vielä liki 500 euroa. Matkabudjetista suurinosa kului Thaimaassa, mutta Laosissa kulutus oli vain kolmasosaa.

Blogi ei suinkaan tähän pääty, sillä seuraava reissu suurinpiirtein samoille alueille on jo almanakassa. Nyt hinnat ja laadut tietävänä kulutus lienee vain murto-osaa eikä rokotteita sun muita tilpehöörejä enää tarvitse hankkia. Suosittelen myös muitakin avartamaan katsettaan ja hankkiutumaan uusille alueille. Go before it's too late!

Kuvat siis julki ja esillä osoitteessa: http://www.kallenikara.com/

Kotisivut kunnossa!

2009-03-24T21:13:00.003+02:00

Vihdoin monien päivien työn jälkeen kotisivut ja läppäri ovat taasen käyttökunnossa! Tämän reissun kuvat tulevat näkyville myöhemmin, kunhan kaikki saadaan valmiiksi.

http://www.kallenikara.com/

Freeze!

2009-03-21T21:03:00.001+02:00

Näin 40h kurvotuksen jälkeen ollaan jälleen Suomen maaperällä palelemassa. Viimeisenä iltana läppärini sai virustartunnan Bangkokin nettiverkostosta jonka johdosta en pääse käsiksi käsiteltyihin kuviini. Kansa saakoon siis odottaa hetken...

Out of time...

2009-03-16T09:39:00.003+02:00

Nyt on pidellyt taukoa blogin paivittamisessa, syina nettiyhteyksien hitaisuus, puuttellisuus ja laiskuus. Nyt on kuitenkin aika loppumassa ja olisi lahdettava (ei suinkaan palattava) takaisin kotosuomeen. Palaaminen tarkoittaneen paluuta maailmalle, ei suinkaan paluuta takaisin synkkaan ja ilottomaan Harmalaan. Huomenna alkaa rankka kurvotus Phonsavanin pikkukaupungista kohti Vientianea, sielta Bangkokin saasteisiin ja mellakoista kuulusaille Suvarnabhumin lentokentalle. Aikaa tuohon kuluu noin vuorokausi bussia ja junaa taasen hyodyntaen. Kotosuomessa koitan korjailla sivuja ja lisailla materiaalia rutkasti, seka veistaa yhteenvedon matkasta pahkinankuoressa. Seurailkaahan siis sivuja!

Xieng Khuang Province, Laos.

2009-02-08T16:02:00.010+02:00

Nyt on taas viikko vierahtanyt Phonsavanin kaupungissa, Xieng Khuangin provinssissa. Matka taittui leppoisasti paikallisbussin takaritsilla, kirjaimellisesti polvet suussa riisisakkien blokatessa jalkatilat. Kaupunki itsessaan ei juuri nahtavyyksia tarjoa, mutta kaupungin ulkopuolella sitakin enemman. Kuuluisin nahtavyyksista lienee Plain of Jars, eli ruukkujen tasanko. Alueita on useita jotka sisaltavat sadoittain mystisia ruukkuja joiden syntyperaa ja tarkoitusta ei tiedeta. Itse olen enempi kiinnostunut sotamateriaalista, mutta Vietnamilaisten ostaessa metalleja kovalla hinnalla on pommeista enaa vain muistot jalella. Joitain lentopommeja ja kranaatteja voi loytaa talojen nurkista, mutta varsinkin koyhilla alueilla ovat nekin putsattu muutaman dollarin hintaan.

Koska olen hyvin mieltynyt alueeseen hommasin uuden Laosin viisumin ja taas on seuraava kuukausi aikaa tutkia seutua. Huomenna olisi tarkoitus jattaa lansimaiset tavat taakse ja siirtya maaseudulle, taydellisen media-katveen ulkopuolelle, paikalliskylaan jossa lankkarin lankkaria ei olla saatettu nahda ikaan. Olen jo muutamassa kylassa vieraillut ja paikalliset ovat olleet todella innoissaan nahdessaan Alienin tontilla. Juoru leviaa kuin rutto ja muutamassa minuutissa koko kyla on koolla naureskelemassa valkonaamalle. Nain ei tosin aina ole ja varsinkin naiset ja lapset saattavat olla todella peloissaan, mutta useimmiten suhtautuminen on positiivista, todella positiivista.

Kotisivut todella menivat remonttiin, eika niita saatu palveluntarjoajan kautta palautettua kuntoon ,jotenka paasen korjaamaan sivut vasta palattuani takaisin Harmalaan. Lisailin muutamia kuvia valiaisesti Photobucketiin joita voitte kayda katsomassa TAALTA.

Vang Vieng

2009-01-27T10:47:00.009+02:00

Nyt on viikonpaivat vietelty Vang Viengissa tubeillen ja paikkoja tutkiskellessa. Paikka nayttaisi todella lepposelta, mutta niinkuin huhut kertoivat, aivan liian taynna olisevia britteja TV-baareissaan tuijottamassa valmiiksi naurettuja saippuasarjoja. Onneksi taalta loytyy myos todella paljon paikallisalueita joilla tulee suurinosa ajasta vietettya. Taalta oisi tarkoitus jatkaa matkaa viela pohjoisemmaksi, mutta 8 tunnin bussimatka ei ole viela houkutellut. Bussit ja tiet kun eivat ole aivan samaa luokkaa kuin Suomenkamaralla. Matka jatkukoon kun tuulet niin puhaltelevat...

Kotisivut menivat tayteen remonttiin, mutta niiden pitaisi korjaantua lahipaivina. Tasta johtuen uusia kuvia ei juurikaan ilmaannu hetkeen.

2009-01-19T16:31:00.016+02:00

Giardioosin perkele iski pahaa aavistamattomaan Kaakkois-Aasian travelleriin viikko sitten aiheuttaen hyvin epamiellyttavia olotiloja, mutta onneksi paikallinen tohtori tiesi reseptin ja nyt troppikuurin jalkeen olotila on taas tolpillaan ja on aika palata takaisin routeille.

Bussiliput on hommattu Vang Viengiin ja sinne bussinrotiskon pitaisi minut kiidattaa huomen aamusta. Tuoreimpien huhujen

mukaan alue olisi britti-invaasion vallassa jotenka jos tiedot paikkaansa pitavat, on matkan jatkuttava viipymatta.

Tarkoituksena olisi suunnata yha pohjoisemmaksi, mutta pitkista linjurimatkoista ja laiskasta tyylistani johtuen pidan metrin mittaisen pit-stopin Vang Viengissa, 12 tuntia kun ei jaksaisi kykkia kanabusseissa kovinkaan mielellaan... Ai ou, lets go!

(Arvoisat blogitekstin lukijat! Muistattehan etta lisaa reissukuvia loydatte osoitteesta: http://www.kallenikara.com/)

Vientiane, Laos

2009-01-09T11:43:00.008+02:00

Viimein olen saapunut Laosiin. Matka Koh Taolta tanne kesti noin vuorokauden: laivaa, bussia, junaa ja riksaa hyodyntaen. Vientiane itsessaan nayttaa todella rauhalliselta ollakseen maan paakaupunki. Jopa kadun voi hyvalla tuurilla ylittaa ilman kummempaa saatoa. Hintataso Bangkokiin nahden on yllattaen paljon tyyriimpi. Sapuska ravintolassa 4-5eur ja vaatimattoman guesthousen hintakin saattaa kohota yli 10 euron.

Koska en pida hiessa hiihtamisesta, aion hintatasostakin huolimatta oleskella taalla ainakin muutaman paivan jonka jalkeen seuraavana vuorossa lienee Vang Vieng, hieman Vientianesta pohjoiseen. Matka bussilla kestaa noin 3 tuntia, mutta ehkapa siella saisi jo jonkin risumajan alta 5 euron.

Matka kohti tuntemattomia polkuja jatkukoon!

Back in Koh Tao.

2008-12-29T11:45:00.003+02:00

Näin on joulu vietetty Koh Phanganilla, mutta tuulet puhalsivat viettämään uudenvuoden Koh Taolla ystävien parissa. Viisumini on päättymässä pian jotenka päätin palata samaa reittiä takaisin Bangkokiin, jonne aion suunnata uudenvuoden jälkeen. Siitä matka jatkukoon kohti pyhää Laosia jossa tarkoituksenani olisi viettää ainakin seuraava kuukausi.

Blogini päivittyköön kun saan taasen aikaiseksi.

2008-12-11T12:06:00.006+02:00

Nyt on taasen asetuttu taloksi Ao Nai Wok -nimiselle rannalle lähelle Thong Salahia. Mökki on juuri se unelma jota olen jo pitkään etsinyt, risumaja rauhallisen lähes tyhjän biitsin rannalla.

Koh Phangan on kyllä melkoinen partyhärdelli, jokaiselle illalle on jonkinsortin kuun pippaloita, on Half Moon partyja, Shiva Moonia, Black Moonia, Moonsettiä, kaikkea siltä väliltä ja sitten kaiken kohokohta, Full Moon Partyt.

Kelit ovat olleet todella hyviä, satanut ei ole tippaakaan. Jahka jokseenkin välillä pilviä, mutta suurimmaksi osaksi aurinkoista. Tänne vain on niin helppo jumittua vaikka kuukausiksi...

Koh Phangan.

2008-12-07T07:32:00.003+02:00

Saavuin eilen Koh Phanganin saarelle, noin 45km Koh Taolta etelään. Saari on Koh Taoon verrattuna giganttinen ja tiet ovat todella jyrkkiä ja mutkaisia. Rantaviivaa tällä saarella on kilometritolkulla ja aika tyhjillään ovat vieläkin, tiedä sitten vaikuttiko mielenosoitukset Bangkokin lentokentällä Thaimaan kävijämääriin...

Tällä hetkellä majotun saaren pohjoisosassa jossakin tasokkaammassa hotellissa, mutta aijon tänään löytää sen räkäisimmän risumajan, jolloin löydän taas sen kotoisan harmonian. Kuvia saarelta tulee kunhan olen ensiksi asettunut taloksi.

Time to say goodbye...

2008-11-29T11:09:00.008+02:00

Hommasin juuri Seatran-lipun viereiselle Koh Phanganin saarelle, vaikkakin täällä Taolla on ollut todella hauskaa. On tullut tutustuttua paljon paikallisiin ja illanistujaisia tullut vietettyä huuruisissa majataloissa olutpöydän ääressä kansallislauluja lauleskellen. Oli siinä paikallisilla hymy herkässä...

Noh nyt on aika lähteä ja vaihtaa maisemaa. Lipun ostettua paikalliset lähinnä naureskelivat ja toivottelivat onnea yritykselle, sää kun on ollut todella tuulinen tänään ja huomenna kuulemma vielä tuulisempi. Aallot voivat olla melkoista rytkettä ja meininki hiljaista.

Seuraavaa uutista sitten Koh Phanganilta lähipäivinä, jos ei paatti sitten päädy aaltojen alle...

Viimehetken uutisia:

Saarta on koittelemassa 3 vuorokauden sähköttömyys kyseisten myrskyjen takia.

Tankkerit eivät ole päässeet saarelle hetkeen ja polttoaine alkaa loppua. Myöskään varaamani paatti ei ilmeisesti tule liikahtamaan kaijasta seuraavien vuorokausien aikana. Tulee siis olemaan synkkä viikonloppu...

On the beach.

2008-11-23T17:44:00.006+02:00

Tropiikin sateet saivat minut palaamaan blogini ääreen. Kelit ovat olleen viimepäivinä pilvisiä, tuulisia ja jokseenkin sateisia. Suunniteltu snorklauspäivä venheellä jäänee odottelemaan aurinkoisia kelejä, sateessa kun ei tuonne viitsisi mennä räpiköimään.

Meininki jatkuu ainakin tulevan viikon suhteellisen lepposissa meiningeissä, hammockissa mietiskellen ja typötyhjillä biitseillä
maaten. Yöelämää ei juuri tällä saarella kummemin ole, mutta sitä vartenhan onkin naapurisaari, Koh Phangan jonne ajattelin siirtyä seuraavaksi, kunhan akkuni ovat varmasti ladattu täyteen aurinkoenergialla.

From sunrise to sunset...

2008-11-19T18:27:00.005+02:00

Tänään siirryin Koh Taon vuorilta alas Sairee Beachin tuntumaan, Golden Cape -bungaloweihin. Kämppä on todella siisti, edullinen ja lähellä rantaa. Bungalowini verannalle ripustin hammockkini jossa ajattelin levytellä ainakin seuraavan viikon. Blogia ei juuri tulevina päivinä taida viitsiä juuri skriivata, kyseisten kovien kiireiden vuoksi...

You know...

Mae Haad, Koh Tao.

2008-11-16T06:17:00.003+02:00

Eilen saavuin tanne Koh Taolle rankan reissaamisen jalkeen. Junareissu oli todella leppoisa, taysikuu paistoi ja midnight-express puksutti kohti etelaa. Saavuin Chumponiin noin yhden aikaa yolla. Kaupunki oli hyvin hiljainen eika juuri puljuja ollut auki. Kysasin kioskin kassalta majapaikkaa ja sain sitten 15euron hintaan majapaikan yoksi, bussikyydit satamaan ja laivalipun talle saarelle. Merikyyti oli jonkseenkin rankka, vaikka hitaamman ja vakaamman paatin valitsinkin. Aallot olivat varmaan maksimikorkeat milla kyseiset laivat matkustelee, onneksi oli matkapahoinvointipilleri naukattu jo aamunalkaan niin pysyi happoliemet mahassa, kaikilla ei nain hyvin asianlaita ollut. Mahdoin olla kalpea kun paasin satamaan...

Tamanhetkisessa majapaikassa ei ole nettiyhteytta jotenka tamankin tekstin joudun nappailemaan alakerran pajalla, ryostohintaan. Varmaankin vuokraan jonkinsortin kaksipyorasen, tarjonta kun on laajaa ja meno senverta leppoisaa etta viihtii tuonne lahtea puikkelehtimaan, taalla ei paljoa kukaan nayta kavelevan. Palaan blogiini joskus...

China Town.

2008-11-14T10:22:00.004+02:00

Tälle päivälle ohjelmistooni kuului China Town, perinteistä kinkkikrääsää metri tolkulla. Väkeä tuntui olevan vieläkin enemmän ja pienetkin kadut olivat kiesitteleviä prätkäkuskeja ja riisinroudaajia täynnä. Matkaani ei kuitenkaan tarttunut kuin viisi paria sukkia, shoppailumaniasta kun en tunnu kärsivän...

Nyt on aika suunnata kohti syvää etelää. Junaliput hommasin kymmenen euron hintaan, mutta yöjuna oli kertakaikkiaan puukattu täyteen jotenka joudun tyytymään päiväjunaan. Juna lähtee tuosta kadun toiselta puolelta parin tunnin kuluttua ja on perillä ensi yönä Chumponissa, josta sitten suuntaan aamun koittaessa läheisille saarille.

Location check.

2008-11-11T13:40:00.004+02:00

Tämän päivän kruunasin ympäristön explooraamiseen ja vihdoin tuntejen jälkeen löysin itseni kartalta. Kadut vain näyttivät toinen toistaan samanlaisilta krääsäputiikkeine ja poppijumputuksineen. Meno näyttäisi olevan suurinpiirtein sitä mitä odotinkin. Ehkä lähiaikoina siirtyminen hieman rauhallisimmille tonteille saattaisi olla suuntana. Tällä hetkellä majoitun K.S. Housessa, Banglamphun alueella. Kämppä kustantaa noin 5,5eur sisältäen oman wc:n, suihkun ja tämän nettiyhteyden. Vertailemalla löytää parhaimmat mörskät, kuten esimerkiksi vastapäätä katua et tähän hintaan saanut kuin kopin, sängyllä ja tuulettimella...

Travellerien ghetto, Khaosan Road kaupustelijoineen on nyt nähty jotenka saapi nähdä minne seuraavaksi suuntaan...

Good morning Bangkok!

2008-11-10T13:29:00.007+02:00

Vihdoin perillä! Matkani alkoi noin 19h sitten ja vihdoin ollaan asetuttu taloksi. Hellettä näytti lentokoneen infotaulun mukaan olevan +36c. Tässä helteessä tuppaa Suomipojalle pukkaaman hiki. Matka sujui kaikinpuolin kuin rasvattu, kaikki pelitti ja hoitui niin kuin suunniteltu, ainoa mikä nyt herätti pientä pelkoa oli autonrenkaan losahtaminen kotipihasta lähdettyäni. Tuolla menolla luulin jo menettäneeni toivoni.

Hommasin juuri nettiaikaa pariksi tunniksi ja pöydän täydeltä safkaa. Näillä nurkilla olisi tarkoitus viettää aikaa muutamia päiviä hektiseen menoon totutellessa. Prätkät pärisee ja meno on perus aasialaista. Lentokentältä pääsy tänne 20km päähän kesti n. 2h ruuhkissa jonotellen.

Palaamme asiaan kunhan olen hieman flipannut meininkiin mukaan!

D-Day!

2008-11-09T13:43:00.007+02:00

Nyt on hetki koittanut! Reppu pakattu, lähtöselvitykset tehty, on aika aloittaa Indokiinan valloitus! Reissu starttaa bussilla kohti Helsinki-Vantaata josta lentokone kiitää matkaan 23:55. Perillä Bangkokissa pitäisi olla aamupäivällä (Suomen aikaa) ja silloin varmaankin seuraavaa infoa blogiin!

Heading to the highway!

Viikko lähtöön!

2008-11-02T20:01:00.002+02:00

Enään viimeinen viikko ja matkani voi alkaa!

Kuukausi lähtöön!

2008-10-09T16:01:00.006+03:00

Tasan kuukausi on lähtöön ja kaikki tarvittava byrokratiakoneiston ulostyöntämä materiaali pitäisi olla paketissa. Enään vain muutamia hienosäätöjä ja budjetin keräystä ja matka voipi alkaa. In god we trust...

Tänään kävin ottamassa viimeiset rokotukset (3/3), hienosäätämässä vakuutusasiat, vaihtamassa valuuttaa ja noutamassa pahvilaatikollisen yleishyödykkeitä joista saattaa matkan aikana olla suurta helposta, tai sitten ne päätyvät Mekong-jokeen pois painolastista. Passit, viisumit ynnä muut prujut olen jo hankkinut hyvissä ajoin. Kaikkeen kyseiseen säätämiseen on palanut nippukaupalla käteiskassaa. Yllättävän paljon on mennyt kukkarosta jo ennenkö olen edes matkaan päässyt. Budjetti on kuitenkin laskelmien mukaan suhteellisen hyvillä tolpilla, toivoen ettei mitään suurempia laskuja putkahtele postilaatikosta viimeisillä hetkillä. Näillä eväillä lähdetään rullautumaan kohti lähtöporttia.

Matkablogi avattu!

2008-10-09T15:51:00.000+03:00

Tervetuloa seuraamaan matkaani kohti uusia haasteita. Matkani alkaa 9.11.2008 Helsinki-Vantaa lentokentältä josta olisi tarkoitus lentää yölennolla Thaimaan pääkaupunkiin Bangkokiin. Suuremmat reittisuunnitelmat syntyvät matkan aikana, mutta tarkoitus olisi kiertää ainakin Thaimaa, Laos, mahdollisesti Kambodza ja Vietnam. Matkabudjettini on noin parikymppiä vuorokaudelle jonka pitäisi riittää vallan mainiosti halpoja guesthouseja ja katukioskeja hyödyntäen. Blogitekstiä tulee näppäiltyä sitten kun siihen on mahdollisuus ja siltä tuntuu. Stay tuned!