INFO

Noniin.. Taukoa pidelly pitemmänkin aikaa. Nopeahko info missä mennään:
Jumituin siis Shanghaihin opiskelemaan ja olen nyt ensimmäisen lukukauden loppupuoliskolla. Jotain basicciä pystyn kiinaksi säveltämään, mutta ei vielä valmista kauraa romaanin veistoon.Koska toistaiseksi oleskelen ja päivät menevät melko nopiaa, ei blogia niistä jaksaisi alkaa väsämään, jääkön blogi tauolle. Suunnitelmat olisivat ensi kuussa ruveta töitäkin raatamaan, mutta kaikki asiat tuntuvat olevan vielä manjanaa...

Jotain postiakin oli tulvinut vanhaan osoitteeseeni, joka oli kaikenkukkuraksi mennyt tukkoon jo huhtikuussa, joten jos jollain on ollut viesti pidemmänkin aikaa matkalla, raapustakoon sen tuohon nykyiseen lootaan: kalle.nikara(a)gmail.com

X-mas Update!

Joulut myös blogiin!

Viimeaikoina ei juuri blogipäivitystä ole tullut johtuen liki siitä että olen hetkeksi jumittunut Shanghaihin, Kiinaan. Päätin osallistua yliopistotason kielikurssille joka kestänee vähintään ensi kesään asti. Kurssi alkanee tosin vasta helmikuussa, että tämä väliaika lienee muuta kikkailua.
Työnhakuakin olen ahkeraan harrastanut, mutta toistaiseksi ei ole edennyt haastattelua pidemmälle, mutta onhan sekin jo jotain!

Joulua ei viimevuosina ole juuri tullut itse juhlistettua, joten tiedä sitten tästäkään.
Jahka uutta vuotta sitten kaksinverroin...

Arvoisille ahkerimmille lukijoille julistan uudet reissukuvat kotisivuilleni osoitteeseen:

www.kallenikara.com

(Linkkiä en saa suoraan sivuille välityspalvelimen lävitse!)

Shanghai, China

Shanghai (上海, pinyin shànghǎi) on Kiinan suurin kaupunki ja yksi sen neljästä maakuntatasolla itsehallinnollisesta kunnasta.

Kaupungin kehitys viime vuosikymmeninä on tehnyt siitä yhden tärkeimmistä talouden, kaupan, rahoituksen ja viestinnän keskuksista Kiinassa. Kaupungissa rakennetaan enemmän kuin missään muualla maailmassa. Kaupunki pyrkii kosmopoliittiseksi maailmankaupungiksi houkuttelemalla mm. maahanmuuttajia ja kulttuuria.

Shanghain talous kasvaa hurjaa vauhtia, noin 12 prosenttia vuodessa. Shanghai on nykyisin Kiinan kehittynein kaupunki, jonne nousee jatkuvasti uusia pilvenpiirtäjiä. Sen bruttokansantuote henkeä kohden on 13. korkein Kiinan 659:stä kaupungista.

"Kiinan Detroitissa" on uudisrakentamisen buumi: toimistotorneja, siltoja, jättiläistunneli, kehätie ja satoja maantiekilometrejä. Noen ja muiden saasteiden määrä Shanghain ilmassa ylittää kansainväliset standardit nelinkertaisesti.

Shanghai, tuo idän Pariisi. Kaupunki näyttäisi siltä että kaupunginherralta olisi mopo lähtenyt hieman hansikkaasta.
Jokainen katu on täynnä toinen toistaan korkeampia pilvenpiirtäjiä vilkuttavine valomainoksineen ja jättimonitoreineen. Varmasit monen shoppailijan ja pippalohiihtäjän paratiisi, ei todellakaan mikään tuppukylä.

Vaikka moni väittää Shanghain olevan Pekingiä tyyriimpi, en kyllä itse yhtyisi samaan. Toki tuohet saa palamaan alta aikayksikön jos niistä eroon halajaa, mutta halvempiakin vaihtoehtoja on paljon tarjolla.

Pahoittelen blogiviivettä. KKP:n blokatessa kaikki viestintävälineet teki hieman työtä löytää keino päästä tänne arvostelemaan Kiinan hallintoa...

Beijing, China

Peking eli Beijing (北京 [Běijīng]) on Kiinan kansantasavallan pääkaupunki. Peking on Kiinan kolmanneksi suurin kaupunki Chongqingin ja Shanghain jälkeen. Pekingiä pidetään Kiinan politiikan, koulutuksen ja kulttuurin keskuksena, kun Shanghaita ja Hongkongia taas pidetään talouden keskuksina. Juna harppasin rajanyli Mongoliasta Kiinan puolelle Pekingiin.
Matka kesti noin puolitoista vuorokautta. Tällä kertaa juna oli jo hieman luksukkaampi kuin edelliset Venäläisvalmisteiset karjavaunut.
Oli kaikenmaailman informaatiotaulut ynnä muut teknologian ihmeet ja peräti LCD-televisiot hyteissä, jotka tosin eivät avautuneet koko matkalla. Lievätkö muuta kuin koristeena...
Oikeastaan tälle asemalle päättyi virallinen "Trans-Mongolian" -reittini, joten olisi varmaan blogibannerivaihdon aika. Kilometrejä Moskovasta reitille kertyi 7865km. Tähän kun lisää vielä matkan Jyväskylästä itse Moskovaan, tulee yhteismääräksi noin 9000km. Tänne ei kuitenkaan matkani vielä sentään pääty, vaan vasta alkaa!

Peking loistaa hienoudellaan kaikkien niiden kymmenien neukkukylien jälkeen ja etenkin Ulan Batorin, jota maailman rumimmaksi pääkaupungiksikin haukutaan.
Kiinalaiset rakastavat puita ja sen myös näkee katukuvassa. Kaupunkiin on viljelty paljon erilaisia puistoja joissa voi levähtää kaiken urbaanin hässäkän keskellä. Puistot tuppaavatkin olevan täynnä keski-ikäisiä ukkoja pelaamassa lautapelejään.

Koluttuani Kiinan muurit, Kielletyt kaupungit, Taivaallisen rauhan aukiot ynnä muut basic-nähtävyydet, lähden aikamatkalle kohti futuristista Shanghaita! Back to the future!

Mongolia Part 2

Kaupungista maaseudulle, keskelle vuoria ja aroja, hetkeksi mieli lepäämään jurttaan.
Pari päivää vietin maaseudulla. Tarkoituksena oli hieman testata ratsastaa hepalla, mutta testaamiseksihan se jäikin.
Kaikki hepat olivat veistetty Chingis Khanin sotaratsuiksi, eikä tälläinen keltanokka sellaisen selässä olisi pysynyt.
Parempi oli jättää heppa laitumelle ja ottaa neuvostoliiton helmi UAZ alle ja painella pitkin laaksoa.
Eikä sekään osoittaunut sen paremmaksi valinnaksi sillä akkuhan siitä hyytyi jo ekalla rundilla. Suurimman osan ajasta vietettiinkin ajokkia tuupaten, kun niinkään kyydissä istuen.

Pari päivää keskellä ei mitään piristi taas mieltä ja suuntasin takaisin sivistyksen pariin. Aikani nautiskellen aurinkoisista keleistä ja toisinaan taas kärvistelleeni räntäsateessa alkoi mieleni kutkuttaa jo seuraavaan suuntaan suuren muurin toiselle puolen...

Ulan Bator, Mongolia

Ulan Bator (myös Ulaanbaatar; mong. Улаанбаатар, punainen sankari) on Mongolian tasavallan pääkaupunki. Se sijaitsee keskellä Mongoliaa, Tuul-joen rannalla ja 914 metriä korkean Bogdo Khan Uul -vuoren juurella. Kaupungissa on arviolta 774 000 asukasta (2001).

Täynnä historiaa hehkuavan Mongolian pääkaupungissa, Ulan Batorissa!
Kelit alkavat pian käydä kylmiksi, jopa kotisuomen tasolle. Vielä tosin aurinko paistaa ja lämpötilatkin heittelevät plussan paremmilla puolin, jopa 20c kieppeillä. Tosin loppuviikko näyttäisi olevan alle +10 asteen.

Mongolian noin 3 miljoonasta asukkaasta noin 60-70% asuu pääkaupungissa ja loput maaseuduilla nomadeina jurtissa kasvattaen karjaa ja metsästäen. Mongolia onkin näinollen maailman harvaanasutuin maa, vain vajaat 2 asukasta neliökilometrillä. Eikä lääniäkään ole säästelty sillä tilastojenvalossa Mongolia on myös maailman toiseksi suurin sisämaavaltio sitten Kazakstanin. Maaseudulla saa räyhää ilman pelkoa että häätölappu tipahtaisi jurtan oviaukosta.

Sitten itse kaupunki joka on ehkä mystisin tähän asti vierailemistani pääkaupungeista. Paljon aukeata aroa ja päällystettyä tietäkin vain pääreiteillä. Taustalla kohoavat komeat Bogd Khan Uul -vuoret. Viimevuosina tosin kaupunkiin on ilmestynyt liki pilvenpiirtäjiä, miniatyyri Dubaita. Liikenne tuntuu vähät välittävän kadunylittäjistä. Kerran jo siipeeni sain taustapeilistä kiilautuessani keskelle ruuhkaa. Torvea kajauttavat suurimmanosan ajasta minkä ratissa viettävät. Monesti risteys päästelläänkin äänimerkki tapissaan.

Hintataso on melko edullista, tosin majoitus hieman hintavaa. Laatudormin saa kuitenkin vielä edulliseen 5 taalan hintaan, mutta muu majoitus onkin sitten jo 3-10 kertaa hintavampaa.
Sapuska on todella hyvää ja edullista. Kraaterin kokoinen lautanen perunoilla ja kolmella eri pihvillä vaivaiset 5 euroa. Suomen hinta jo pelkästään perunoille olisi tehnyt jo kyseisen summan. Myös Mongolia lienee varmaan ainoa Aasian maa jossa tippiä ei kuulu maksaa.

Seuraavina päivinä olisi tarkoitus sivistää itseäni maaseudulla, pois kaikista torvensoittajista ja bandiitoista joita aina suurissa kaupungeissa piisaa.

Kotisivuille lisätty tähänasti kertynyttä kuvasaldoa!
http://kallenikara.com/travels/

Ulan-Ude, Republic of Buryatia, Russia

Ulan Ude (burjaatiksi Ulaan-Ude, Улаан-Удэ ja ven. Ула́н-Удэ́, Ulan-Ude) on Burjatian pääkaupunki Itä-Siperiassa Venäjällä, noin 75 km Baikaljärvestä kaakkoon Selengan ja sen lisäjoen Udan yhtymäkohdassa.

Luonnonkauniissa maisemissa, Ulan-Udella jälleen näppäillään tarinaa blogiin!
Parin päivän junareissun jälkeen juna alkoi jollottaa kohti Baikalin rantoja tarjoten mitä mielenkiintoisempia nähtävyyksiä. Aamu alkoi vaunuemännän rääkäsyyn "omul, omul!" ja kauppiaat säntäsivät junan dörtseille tarjoamaan lätäkön antimia. Nappasin korista euron hintaisen omulin ja perkasin sen pöydälle aamunälkään. Mikä sen hienompaa aloittaa aamu kun katsella junan ikkunasta luonnonkauniita maisemia, särpiä savukalaa kitusiin ja lipittää samovaarin kuumempaakin kuumempaa teetä. Bon apetit!

Sitten oli vuorossa Ulan-Uden asema. Vastassa olivat paikalliset kontaktini Lena ja Alina. Oli todellakin sanoinkuvaamatonta minkä vaivan he olivat nähneet saapumiselleni. Olivat nimittäin koko aamupäivän väsänneet isoa Suomen lippua tervetuliaisteksteineen. Tässä jos jossain sitä Venäläistä vieraanvaraisuutta, josta Suomalaisillakin olisi vielä paljon opittavaa!

Itse Ulan-Ude on kulttuurillisesti hyvin mielenkiintoinen sillä populaatiota oli niin Venäläisiä, kuin myös Aasialaisia. Suurinosa tosin näytti olevan Aasialaisia, sillä alue on burjaatian-aluetta ja juuret löytyvät Mongoliasta. Täällä varmaankin ainut alue jossa Aasialaiset ja Venäläiset asustavat sovussa, toisinkuin esimerkiksi Moskovassa. Populaatiota kaupungissa lienee noin 300,000 jotenka suuren pienen kylän tunnelma vallitsee ympärillä. Alueella on myös paljon todella kuvauksellisia kukkuloita ja kyliä, joten kaupunki on varmasti vierailun väärti.

Ja sitten puolivälin loppusanat:
Tähän päättyy Venäjän anti tällä kertaa. Mitä voin Venäjästä sanoa on että Suomalaisilla on aivan vääristynyt kuva mystisestä naapurimaastamme. Itse en kuukauden aikana törmännyt mihinkään niistä boskieroista "jotka ryöstää sun ryönät enne ku kerkeet edes ulos junasta" vaan tapasin todella ystävällisiä, auttavaisia ja jopa hymyileviä ihmisiä. Tosin järkeä saa ja kannattaa käyttää eteenkin pimeän aikaan, mutta siinäkin suhteessa suurimmat kauhukuvat pois mielestä ja avoimin mielin. Itse Moskovassa yksin yöaikaan kaduilla / metrossa liikkuessani en kohdannut mitään ongelmia. Oliko sitten onnea vai mitä, mutta positiivisen kokemuksen sain.
Ennakkoluulot pois ja rajan taakse reissaamaan!

Seuraavana vuorossa Ulan Bator, Mongolia!