Näin on reissusta taasen selvitty pitkän ja raastavan 40 tunnin matkan jälkeen Bangkokin helteistä läpi Moskovan jäämyrskyn takaisin kotisohvalle.Blogi keräsi onnistuneesti matkani aikana lähes 600 eri ip-osoitetta, sekä noin 3000 sivulatausta. Laskelmien mukaan sivuille ilmestyi keskimäärin 3 uutta lukijaa per päivä, sekä sivuja lauottiin liki 15kertaa vuorokaudessa. Valitettavasti minkäänlaista statistiikkaa edellisreissun blogista ei ole saatavilla, mutta voisi olettaa lukemien olleen samoilla lukemilla.
Matkaa tein tällä kertaa tasan 200 vuorokautta, joista noin 4,5kk Thaimaan puolella ja 2 kuukauden vierailu Laosin maaperällä. Reitinvarrelle osui paljon edelliseltä reissulta tutuksi tulleita maisemia, mutta myös paljon uusiakin reittejä. Suurin osa ajastani kuluikin vähemmin tunnetuilla Thaimaan Isanin alueella, erinäisissä kaupungeissa ja pienemmissä maalaiskylissä.
Vaikka kuinka reissareita pelotellaan erinäisillä uhkakuvilla ulkomaailman peloista, väijyvistä vaaroista, ryöstöistä, murhista ja kaikenmaailman epämiellyttävistä taudeista, ei maailma ole kuitenkaan ole yhtään sen vaarallisempi kuin kotosuomikaan. Oikeastaan suurempi riski saada turpiin on kävelykadun nakkijonossa, kuin missäänpäin maailmalla matkatessani. Samaan aikaan kun lööpit toitottivat otsikot punaisina possulentsuista, mailman talouskriisistä, rattijuopumuskuolemista, pahoinpitelyistä sun muista maailmanloppua uhkaavista alieneista, itse autuaan tietämättömänä porskuutin menemään palmun alla, mieli virkeänä ja olo terveenpänä kuin koskaan itse pakkasen tärvelemässä Härmälässä.
Matkalta tuli paljon taasen uusia tuttavuuksia ja kontakteja, entistä vähemmän sitä tuntee kotosuomen kodikseen. Lähes kaikki tuntuu vain olevan siellä jossain kaukana, kaukana Suomesta. Siispä ei varmaankaan ole yllätys jos totean lähteväni uuteen reissuun taasen syksyn saapuessa, mutta sehän tietää vain blogini jatkumista...ikuisuuksiin...
Sitä ennen kuitenkin alistuttava hanttihommille ja etenkin tähän mustavalkoiseen atmosfääriin...
