maanantai 27. syyskuuta 2010

Novosibirsk, Russia.

Novosibirsk (ven. Новосибирск) on 1,4 miljoonan asukkaan kaupunki Ob-joen yläjuoksulla Novosibirskin alueella Siperiassa Venäjällä. Kaupunki on myös Novosibirskin alueen ja Siperian liittovaltiopiirin hallinnollinen keskus ja Venäjän kolmanneksi suurin kaupunki.

Taas on maantieteelliset miljööt vaihtuneet ja kilometrejä kertynyt. 4500 kilometriä takana ja toiset moiset vielä edessä ennen radan päätepistettä Pekingiä.
Matkaa tänne Ekaterinburgista oli noin 1600km ja aikaa siihen hupeloitui noin 18 tuntia. Jostain syystä olen jo kolmatta kertaa saanut aina platskartny-vaunun p*skimman paikan, juuri WC/röökitilojen kupeesta oven pielestä jossa väki tunnetusti ravaa läpi yön. Möyskin viime reissulla hajotustani ei helpottanut lainkaan se että vaunuun loikkasi keskellä yötä epämääräisiä romaneja, tai mitä lie hipiäisiä olivatkaan asusteineen ja siipikarjakoreineen. Ainoa mikä lämmitti mieltä oli toki vaunun korkea lämpötila, mutta myös hinta jossa säästin pitkän pennin matkustaessani sikaosastolla.

Ja itse kaupunki on perinteinen suurkaupunki populaatioineen ja pärisivine kulkuneuvoineen. Kaupunkikierroksellani tuli vierailtua voiton aukioilla, jossa olivat pystit muistona fasismin kumoamisesta.Aukio oli hyvin hieno ja pyhä paikka, mutta tunsin henkilökohtaisesti ehkä hieman ristiriitaisia tunteita heittäessäni lanttini kaatuneiden sotilaiden muistolle "ikuisen tulen pataan".

Yksi seikka jonka olen huomannut on paikallisten varottelut kaupungin turvallisuudesta. Ilmeisesti yöaikaan täällä sattuu ja tapahtuu, mutta niin taitaa käydä kaikkialla, jopa sielä kotosuomessa mitä olen viimeaikoina lehdistä lukenut... Muutamaan kuppilaan koitin paikallisten seurassa pyrkiä, mutta Venäläinen face-control oli toista mieltä asiasta. Ovi raolleen, muutama äkänen mutina ja ovi kiinni; hyvää kotimatkaa. Suomessa sentään riittää että pysyy pystyssä baarijonossa...
Täälläpäin oli myös menossa jonkinsortin musiikkifestivaali ja väkeäkin näytti notkuvan estraadin edessä jamittelemassa.

Seuraava kohteeni, Ulan-Ude jonne pyrin lähtemään tänä iltana. Ulan-Ude löytyy kartalta Baikal-järven itäpuolelta ja sinne kertyy matkaa miehekkäät 2300 kilometriä. Aikaa tuohon kuluu toiset miehekkään 40 tuntia. Rahaa ei sentään kulu kuin vaivaiset 50euroa. Tuolla rahalla et pääsisi VR:n halvimmassakaan cargo-vaunussa Tamperetta pidemmälle...

Eli palaamme asian ytimeen seuraavalta asemalta...

maanantai 20. syyskuuta 2010

Jekaterinburg, Sverdlovsk, Russia

Jekaterinburg (ven. Екатеринбург), aiemmin Sverdlovsk (Свердловск; 1924–1991), on suurkaupunki Venäjän Sverdlovskin alueella. Se sijaitsee Uralvuorten keskiosassa, Aasian puoleisella vuoristotasangolla Toboliin laskevan Isetin varrella. Jekaterinburg on Sverdlovskin alueen ja Uralin federaatiopiirin hallintokeskus.

Jalleen suurkaupungin vilinaa! Kazanista Jekaterinburgiin matkasin jalleen yojunalla noin 16 tuntia. Matka taittui leppoisasti kollotellen vagonissa ja lounastaen Uralin raskaantyonraatajien, Sergein ja muiden ystavien parissa. Yhteista kielta ei loytynyt, mutta viittomalla saatiin tarinaa aikaseksi jo moneksi tunniksi, kunnes lopulta tuli salmiakin tarjoamisen vuoro. "Konveht Finlandie, harashoo" ja nappia suuhun. Hirveasti ei miehia nayttanyt makuelamys miellyttavan ja taisivatkin sen taitavalla silmankaantotempullaan piilottaneen johkin poydan nurkkaan. On se kumma kun eivat muissa kulttuureissa ymmarra hyvan paalle...

Jekaterinburg itsessaan on melko meneva city. Yoelamaa on tarjolla ainakin viikonloppuisin jokaisen makuun ja tekemista kylla loytanee mikali sellaista kaipaa. Itse majoitun laitakaupungin nurkilla, jotenka en itse kaupunkia hirveasti paassyt tutkimaan, mutta nopealta riipaisulta naytti hyvin miellyttavalta. Siksi juurikaan talta etapilta ei ole kummempia kerrottavia ja kuviakin tulee perassa kunhan ehditaan...

Palaamme seuraavassa osiossa Novosibirskista!

(Huomaattehan etta kartta paivittyy realiajassa kertoen todellisen sijaintini, mutta tarinat tulevat kun tulevat...)

perjantai 17. syyskuuta 2010

Kazan, Republic of Tatarstan, Russia.

Kazan (ven. Казань, tataariksi Qazan) on Tatarstanin tasavallan pääkaupunki ja yksi koko Venäjän federaation suurimmista kaupungeista. Se on suuri teollisuuden, kaupan, kulttuurin keskus ja myös tataarikulttuurin tärkein keskus. Se sijaitsee Volga- ja Kazanka-jokien (Qazansu) yhtymäkohdassa keskellä Venäjän Euroopan-puoleista osaa.

Nain sanoi Wikipedia. Moskovan jalkeen pidan hyvin paljon kyseista kaupungista. Ei liian suuri, muttei liian pienikaan. Toistaiseksi ihmiset joita olen tavannut niin kaupungeissa kun junissakin ovat olleet todella ystavallisia ja jotain aivan muuta kuin mita monen Suomalaisen mielikuvissa liikkuu. Ainoa tosin on et monessa paikkaan ilman paikallisten apua et selvia tiskiluukkua pidemmalle, silla Venalaiset ei tunnetusti englannintaidoillaan loista ja vaikka loistaisivat, eivat he sita puhuisi. Kysymyksen saattavat ymmartaa mutta vastaus tulee Venajaksi. Mahdollisimman paljon koitan tuota kielta sisaistaa, jotta saisin jo neljannen kielen milla kommunikoida. Pakkoruotsi olisi pitanyt jo vuosia sitten vaihtaa pakkovenajaksi. Sitahan tunnetusti puhuu useampi satamiljoonaa kansalaista...

Hotelliasustaminen taalla on sikakallista, alta 100eur vuorokausi tuskin mitaan loydat joten on hyvin suositeltavaa saada paikallinen kontakti ja katto paanpaalle. Siina asiassa auttaa www.couchsurfing.org. Suosittelen! Toimii!

Ruoka taalla Kazanissa Moskovaan verrattuna on todella edullista. Kahdella eurolla herkuttelin pisnes-lounaan sisaltaen salaatin, alkukeiton, paaruoan ja paalle viela teet ja paakkelssit, joten kun tietaa mita tekee, voi elella hyvinkin Aasian hintatasolla.

Seuraavalle etapilleni, Aasian mantereelle, Ural-vuorten tuollepuolen, Ekaterinburgiin, siirryn lauantai iltana ja loydan toivottavasti itseni sielta aamupaivasta paikallista aikaa joka lienee muutaman tunnin Moskovan aikaa edella. Skriivaan sitten uudet tarinat kunhan olen majoneesista tuttuun kaupunkiin ensin tutustunut.

Siihen asti voitte vaikka ihailla kuvankaunista Ladaa, joita nayttanee kiesittelevan taalla viela kuin vanhoina hyvina aikoina...

lauantai 11. syyskuuta 2010

Moscow City

Findlandija-reissari on saapunut pelipaikoille Moskovan sydämeen.

Tolstoi siis pärähti matkaan torstaina 9.9. ja puksutti yön läpi Moskovaan.
Hetken hytistä toiseen palloiltuani päädyin hilpeän Natashan ja lievästi juopuneen Vladislavin seuraan hyttikabinettiin. Ilta junassa meni leppoisasti kuunnellessa Vladislavin tarinoita ja nautiskellessa hänen tarjoamiaan virvokkeita. Tuli siinä myös kutsu Pietariin heidän kyläänsä käväsemään, mutta matkani kohde oli kuitenkin Moskova, joten he jäivät kahdestaan Petersburgin asemalle minun jatkaessani aamua kohden itään.

Leningradskayan asemalle saapuessani ei kukaan tullut tarjoamaan yhtään mitään ja sain sykkiä läpi metropolin ilman yhtäkään niistä uhkakuvista joita ajattelin jo asemalla vaanivan. Myöhemmin illalla paikallisen kaverin ottaessa minusta kuvan totesivat he minun näyttävän "kodittomalta venäläiseltä" joten ehkä siinä syy...

Nyt asetun Couchsurfingista poimimani paikallisen kämpillä viikonlopun yli ja sitten itse trans-siperiani reissu vasta alkaa...

Harashoo! Palaamme jälleen asiaan!

torstai 9. syyskuuta 2010

Vamos!

Taas se alkaa!

H-Hetki on koittanut! Sissipakkaus pakattu ja on aika kääntää kurssi kohti itää!
Junani lähtee Kouvolasta 20:14 ja on perillä Moskovassa aamutuimaan.

Ajatukseni ovat tyhjiä jotenka lisää infoa pelipaikoilta!