perjantai 1. lokakuuta 2010

Ulan-Ude, Republic of Buryatia, Russia

Ulan Ude (burjaatiksi Ulaan-Ude, Улаан-Удэ ja ven. Ула́н-Удэ́, Ulan-Ude) on Burjatian pääkaupunki Itä-Siperiassa Venäjällä, noin 75 km Baikaljärvestä kaakkoon Selengan ja sen lisäjoen Udan yhtymäkohdassa.

Luonnonkauniissa maisemissa, Ulan-Udella jälleen näppäillään tarinaa blogiin!
Parin päivän junareissun jälkeen juna alkoi jollottaa kohti Baikalin rantoja tarjoten mitä mielenkiintoisempia nähtävyyksiä. Aamu alkoi vaunuemännän rääkäsyyn "omul, omul!" ja kauppiaat säntäsivät junan dörtseille tarjoamaan lätäkön antimia. Nappasin korista euron hintaisen omulin ja perkasin sen pöydälle aamunälkään. Mikä sen hienompaa aloittaa aamu kun katsella junan ikkunasta luonnonkauniita maisemia, särpiä savukalaa kitusiin ja lipittää samovaarin kuumempaakin kuumempaa teetä. Bon apetit!

Sitten oli vuorossa Ulan-Uden asema. Vastassa olivat paikalliset kontaktini Lena ja Alina. Oli todellakin sanoinkuvaamatonta minkä vaivan he olivat nähneet saapumiselleni. Olivat nimittäin koko aamupäivän väsänneet isoa Suomen lippua tervetuliaisteksteineen. Tässä jos jossain sitä Venäläistä vieraanvaraisuutta, josta Suomalaisillakin olisi vielä paljon opittavaa!

Itse Ulan-Ude on kulttuurillisesti hyvin mielenkiintoinen sillä populaatiota oli niin Venäläisiä, kuin myös Aasialaisia. Suurinosa tosin näytti olevan Aasialaisia, sillä alue on burjaatian-aluetta ja juuret löytyvät Mongoliasta. Täällä varmaankin ainut alue jossa Aasialaiset ja Venäläiset asustavat sovussa, toisinkuin esimerkiksi Moskovassa. Populaatiota kaupungissa lienee noin 300,000 jotenka suuren pienen kylän tunnelma vallitsee ympärillä. Alueella on myös paljon todella kuvauksellisia kukkuloita ja kyliä, joten kaupunki on varmasti vierailun väärti.

Ja sitten puolivälin loppusanat:
Tähän päättyy Venäjän anti tällä kertaa. Mitä voin Venäjästä sanoa on että Suomalaisilla on aivan vääristynyt kuva mystisestä naapurimaastamme. Itse en kuukauden aikana törmännyt mihinkään niistä boskieroista "jotka ryöstää sun ryönät enne ku kerkeet edes ulos junasta" vaan tapasin todella ystävällisiä, auttavaisia ja jopa hymyileviä ihmisiä. Tosin järkeä saa ja kannattaa käyttää eteenkin pimeän aikaan, mutta siinäkin suhteessa suurimmat kauhukuvat pois mielestä ja avoimin mielin. Itse Moskovassa yksin yöaikaan kaduilla / metrossa liikkuessani en kohdannut mitään ongelmia. Oliko sitten onnea vai mitä, mutta positiivisen kokemuksen sain.
Ennakkoluulot pois ja rajan taakse reissaamaan!

Seuraavana vuorossa Ulan Bator, Mongolia!

Ei kommentteja: